Vierasblogi: Metroasemalla tavataan! Huudikoutsit-hanke hyvänä esimerkkinä 2250-tavoitteiden edistämisestä

24.05.2021
KaisaL
Ira Kolkkisen muotokuva

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2015 ensimmäisen nuoria, rauhaa ja turvallisuutta koskevan päätöslauselman (ns. 2250-päätöslauselma). Siinä tunnistetaan nuorten rooli positiivisina ja aktiivisina toimijoina rauhan ja turvallisuuden edistämisessä. Suomi on valmistelemassa toimintasuunnitelmaa päätöslauselman toteuttamiseksi vuosille 2021 - 2024.

Mielikuvat ajautuvat herkästi sotatantereille ja sotilaisiin kun ajatellemme rauhaa ja turvallisuutta. Vaikka elämme ”rauhanaikaa”, kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus rauhasta ja turvallisuudesta voi järkkyä monin tavoin. Uutisvirtaa selatessa voi törmätä siihen, että vakavista mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria on niin paljon, että osa joutuu nukkumaan yönsä sairaalan käytävillä paikkojen täyttyessä. Maailman onnellisimman maan lisäksi Suomi on saanut kyseenalaisemman tittelin Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisempana maana naisille.

Espanjalainen kuvataiteilija Santiago Sierra kiinnostui Suomen asunnottomista 2000-luvun alussa, sillä näkyvä ongelma haastoi maan brändin äärimmäisenä hyvinvoinnin lippulaivamaana. Kiinnostuksesta kehkeytyi teos ”Asunnoton kuopassa”. Kuoppa kaivettiin Kiasman taakse paraatipaikalle pääkaupungissamme, eduskunnan suoraan näköyhteyteen. Teoksessa asunnoton ihminen palkattiin kuoppaan istumaan ja olemaan hiljainen vastalause loputtomalle hyvän mielen hyvinvointihypetykselle. Asunnottomuus ja leipäjonot päätyvät edelleen otsikoihin 20 vuotta myöhemmin. Yle uutisoi viime maaliskuussa että majapaikoissa ”lähes joka yö joudutaan sanomaan, että on täyttä”. Helsingin asunnottomien tilanne todettiin synkäksi.

Suomen kohdalla tärkeä kiintopiste päätöslauselma 2250:ssa on se, että yleinen hyvinvoinnin ja vaikuttamisen tukeminen sekä mahdollistaminen palvelee rauhaa ja turvallisuutta. Saavutuksistamme ja saamastamme ihailusta huolimatta meillä on vielä paljon työtä ja innovointia edessämme, jotta voimme oikeasti vastata maamme haasteisiin.

Aiheen ympärillä tapahtuu myös positiivista ja konkreettista kehitystä. Huudikoutsit on Irti Huumeista ry:n ja Kulttuurin ja hyvinvoinnin liitto Kukunori ry:n koordinoima hanke, joka on saanut Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoituksen vuosille 2020 - 2022. Hankkeen tarkoitus on auttaa pääkaupunkiseudun metroasemien läheisyydessä oleskelevia huumeidenkäyttäjiä hakeutumaan hoidon piiriin sekä vähentää heihin kohdistuvaa pelkoa ja stigmaa. Käytännössä kuusi koutsia kiertää metroasemia välipalareppujen ja infovihkojen kanssa, joista löytyy tietoa mistä saa esimerkiksi yöpaikan ja lämpimän aterian. Huudikoutsi voi myös lähteä mukaan saattamaan päihdeongelmaista päiväkeskukseen kuten esimerkiksi Helsingin kaupungin luotsaamaan Symppikseen. Symppiksiä löytyy Itäkeskuksesta, Kontulasta ja Sörnäisistä.

Helsingin kaupungin teettämissä turvallisuuskyselyissä on korostunut koettu turvattomuuden tunne Helsingissä liikkuessa. Erityisen levottomiksi paikoiksi puskaradioissakin nimetään usein juuri metroasemat ja niiden välitön alue. Huudikoutsit kiertävät metroasemia siis meitä kaikkia varten; heidän läsnäolonsa tuo kuuntelemisen ja kohtaamisen kokemuksia päihdeongelmaisille ja näin rauhoittaa tilannetta asemilla. Jos sinua ei kohdata arvostavasti, miksi kohtaisit muita arvostavasti? Huudikoutsit pyrkivät myös lisäämään vuoropuhelua ja ymmärrystä ihmisten ja päihteidenkäyttäjien välillä. Usein päihteidenkäyttäjätkin ovat hyvin peloissaan ollessaan jatkuvasti kadulla. Molemminpuolinen ymmärrys on paras ratkaisu ennakkoluulojen ja pelkojen vähentämiseen. Fyysisen jalkautumisen lisäksi huudikoutsit ovat päivystäneet Irti Huumeista ry:n chatissä, jossa yhteydenottoja on tullut erityisesti päihteidenkäyttäjien läheisiltä.

Huudikoutsit ovat saaneet kahden kuukauden koulutuksen koutsina toimimiseen. He ovat myös kokemusasiantuntijoita, sillä heillä itsellään on päihde- ja rikostaustaa. Apu liikkuu moneen suuntaan, sillä huudikoutsit kartuttavat työkokemusta ja oppivat monenlaisia taitoja, joita voi hyödyntää mm. liiketoiminnan tai lähihoitajan tehtävissä. Toiminta tukee myös koutsien opiskelumahdollisuuksia, sillä toimintaa voi hyväksilukea tutkinnon osaksi. Keskustelun ja kohtaamisen lisäksi hankkeen toiminnan keskiössä on pop up -tapahtumien ideoiminen ja toteuttaminen metroasemilla. Pop up -tapahtumat voivat olla esimerkiksi musiikkitapahtumia, yhteisötaidetta tai yhteisösiivousta.

Huudikoutsit-hankkeelle on olemassa iso tarve niin päihdeongelmaisten, heidän läheistensä kuin meidän kaikkien taholta. Päihteidenkäyttö koskettaa moninaista joukkoa ja mukaan mahtuu myös paljon nuoria. Tuoreen tutkimuksen mukaan nuoria huumeiden ongelmakäyttäjiä on enemmän kuin ikinä.

Päihdeongelmainen ei olekaan kaukainen ja käsittämätön anekdootti, vaan päihdeongelmaisilla on monenlaiset kasvot. Vuonna 2017 Suomessa oli arviolta 31 100 - 44 300 amfetamiineja tai opioideja ongelmallisesti käyttävää henkilöä (THL 2020). Maailmassa on noin sata miljoonaa alkoholiongelmaista. On tärkeää, ettei näin suurta joukkoa sivuuteta ennakkoluulojen ja pelon vuoksi entisestään yhteiskunnasta.

Huudikoutsit on oiva esimerkki siitä, miten 2250-päätöslauselman mukaisia tavoitteita turvallisuudesta ja osallistumisesta voi edistää käytännössä. Hanke muistuttaa siitä, että yhteiskunnan stigmatisoidutkin ryhmät ovat oikeastaan täynnä potentiaalia, aloitteellisuutta, taitoa ja yhteiskunnallista vaikuttamishalua. Tarvitsemme vain lisää vuoropuhelua ja ennakkoluulotonta kohtaamista! Hankkeen tarkoitus on myös luoda toimintamalli, jota voi hyödyntää myös metroasemien ulottumattomissa. Inhimillisellä kohtaamisella ei ole kuntarajoja.

Jokainen voi tulla mukaan Huudikoutsit-hankkeeseen ja tehdä metroasemista todellakin meidän kaikkien yhteisiä. Hanke ottaa mielellään vastaan ehdotuksia pop up -tapahtumista. Ideoita voi lähettää heille heidän nettisivujensa kautta osoitteessa
https://huudikoutsit.fi/hanke. Mitä sinä haluaisit, että metroasemilla tapahtuu?

Metroasemalla tavataan!

 

Ira Kolkkinen

Kirjoittaja on Aasian tutkimuksen opiskelija, vammaisaktivisti ja Allianssin kansainvälisen nuorisopolitiikan ryhmän sekä Suomen 2250-verkoston jäsen

rauha 2250 osallisuus turvallisuus