Mediakasvatusta ja koodausoppeja nuorisotyöhön - Vlada Laukkonen pisti itsensä likoon ja hankki digiosaamisesta itselleen uuden ammatin

20.02.2019
AnnaE
Vlada Laukkonen katsomassa ikkunasta ulos

Koodaamista itse opetelleen Vlada Laukkosen mukaan digitaalisuus on niin sulautunut osa nykyarkea, ettei siitä voi puhua enää irrallisena muista asioista. Laukkonen kannustaa jokaista itseoppimiseen, sillä kuka vain voi oppia mitä vain - ja niin myös nuorisoalalla tulisi rohkaistua tekemään.

“Kun valmistuin yliopistosta, ajattelin etten osaa tehdä mitään”, kertoo audiovisuaalista mediaa opiskellut Vlada Laukkonen. “En ole koskaan ollut mikään ahkera opiskelija koulussa, ja vasta valmistuttuani tajusin haluavani opetella koodaamista.” Verkkokursseja tutkittuaan Laukkonen päätti seurata todellista intohimoaan ja tehdä, mitä rakastaa. Itsenäinen opiskelu tuntui Laukkosesta kuitenkin yksinäiseltä: ympärillä ei ollut ”nörttikavereita”, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia itsenäisestä koodausopiskelusta.

Laukkosen julkaisu naisille suunnatussa Ompeluseura-nimisessä Facebook-ryhmässä muutti satojen kommenttien ja tykkäyksien myötä kuitenkin pian kaiken. Laukkonen päätti perustaa LevelUP Koodarit -nimisen Facebook-ryhmän it-alalla aloitteleville naisille: “Aloittelijanaiset ovat tietyllä tavalla alakynnessä: he kaipaavat vertaistukea paljon enemmän, sillä he pelkäävät kysyvänsä ‘tyhmiä kysymyksiä’ ja saavansa osakseen taitojen vähättelyä. Tähän mennessä meitä on ryhmässä jo lähes 3 000 jäsentä aloittelijasta ammattilaisiin. Ryhmä on toiminut myös innoitteena #mimmitkoodaa-ohjelmalle.”

Laukkonen haaveilee, että koodaaminen innostaisi myös yhä useampia nuoria: “Heissä on niin paljon potentiaalia. Jos ei vaikka saa kesätöitä, koodausta osatessa voi työllistää itsensä helposti - esimerkiksi nettisivuja kun tarvitaan aina.” Laukkosen mukaan etenkin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja ne, joilla opiskelu ei nappaa, voisivat hyvinkin hyötyä koodaustaidoista, ja siksi hän haluaisikin viedä koodausta myös nuorisotyöhön. “Jos nuori on kiinnostunut vaikka jo muutenkin tietokoneista, hän voisi hyödyntää omaa kiinnostustaan tekemällä siitä uran. Tietokoneella on niin paljon eri mahdollisuuksia, eikä opiskelukaan ole verkkokurssien myötä paikkaan sidottua”, Laukkonen kertoo innostuneena.

Ohjelmoinnista uusia mahdollisuuksia nuorisotyöhön

Laukkonen kuitenkin uskoo nuorten tarvitsevan oppimiseen ja koodaamiseen kuitenkin tukea ja kannustusta esimerkiksi nuorisotyöntekijöiltä, jotka voisivat nuorisotiloilla opettaa koodaustaitoja myös nuorille, joilla omaa konetta ei kotoa löydy.

Laukkonen on ollut itsekin tekemisissä mediakasvatuksen kanssa: hänen gradunsa käsitteli osittain mediakasvatusta ja lisäksi hän on työskennellyt Vantaan varhaiskasvatuksessa kouluttaen kasvattajia tabletin pedagogiseen käyttöön. Tällä hetkellä Laukkonen työskentelee digiviestintäsuunnittelijana Nuori kirkko ry:ssä, jonka päämääränä on saada lasten ja nuorten ääni kuuluviin kirkossa. Käytännössä Laukkosen työhön kuuluu koodausta ja teknistä ylläpitoa nettisivuihin liittyen - siis kaikkea sitä, mitä hän on itsenäisesti opetellut yliopiston jälkeen.

“Jos en osaa jotain juttua tai työkalua, jota tarvitsen, opettelen sen. Aloittaessani tässä työssä olin ihan nollatasolla, mutta monipuolisten tehtävien kautta olen päässyt kehittymään ja kokeilemaan uutta”, Laukkonen kommentoi. Etenkin Laukkosta kiinnostaa mobiilipelien suunnittelu ja kehittäminen sekä lasten ja nuorten kanssa tekemisissä oleminen: “Olen itse sisäisesti ikuinen teini! Lastenkirkossa on myös ihanaa grafiikkaa, jonka kanssa on ihanaa työskennellä.”

Laukkosen mukaan kaikkien nuorten kanssa työskentelevien tulisi ottaa digitaaliset laitteet ja nuorten maailma haltuun, sillä sitä kautta löytää myös uusia tapoja kohdata nuoria. “Nuorisotyöntekijöiden olisi tärkeää viettää aikaa Youtubessa ja yrittää seurata erilaisia ihmisiä Instagramissa - vain sitä kautta tietää, miten sosiaalinen media voi viedä mukanaan ja vaikuttaa etenkin nuorten ajatteluun. Nuoret tarvitsevat kasvattajia, jotka osaavat tukea niissäkin tilanteissa, kun esimerkiksi tykkäysten määrä kolhii nuorten itsetuntoa”, Laukkonen tarkentaa.

Nuorten kanssa työskentelevät eivät Laukkosen mielestä voi paeta tietämättömyyden taakse, vaan kaikesta voi ottaa selvää: “Tyhmiä ihmisiä ei digijutuissakaan ole. Elämme tällä hetkellä verkkokurssien kulta-aikaa ja aina voi googlata ja etsiä, miten asioita voi toteuttaa. Teknologian parissa vain taivas on rajana!”

Kohtaamiskeinot digikuosiin

Myös Nuori kirkko ry uudisti hiljattain digitaalisten mahdollisuuksien myötä omaa nuorille suunnattua mediaansa: “Koimme Nuoressa kirkossa, ettei Jiipeenetin formaatti enää tavoittanut kohderyhmäänsä. Päädyimme kehittelemään palvelumuotoilun apua käyttäen  uutta tapaa tuottaa materiaalia niin, ettei se kuormita muuta toimintaamme liikaa.” Uudistamisen lopputuloksena syntyi 10-14-vuotiaille suunnattu Youtube-kanava Ttila, johon nuoret ympäri Suomea tuottavat myös itse materiaaleja. “Ttilan tarkoitus on olla iltapäiväkerhon tyylinen live show, jota koulun jälkeen voisi katsoa ja johon voisi chatin kautta lähettää kysymyksiä.”

Laukkonen toimii Ttilan teknisenä  tukena, sillä Youtube-kanavan live-videot upotetaan myös ttila.fi-nettisivuille, ja sivun kautta voi myös lähettää viestejä suoraan lähetykseen. “Alle 13-vuotiaat eivät voi sääntöjen mukaisesti liittyä somekanaviin, joten olemme joutuneet soveltamaan tekniikkaa Ttilan tekemisessä aika paljon. Monipuolisuus ja uuden oppiminen kuitenkin innostavat tässäkin!” Laukkonen kertoo ja painottaa lopuksi, että kuka vain voi oppia halutessaan mitä vain.

nuorisotyö