Blogivieras: Rasismi on muutakin kuin haukkumasanoja

16.03.2020
LauraH
Brigita Krasniqi

Mitä tulee mieleen kun kuulet sanan rasismi? 

Lähes kaikille meistä ensimmäisenä mieleen tulevia asioita ovat väkivalta, vähemmistöjen sorto ja erilaiset rasistiset slurrit vähemmistöistä. 

Rasismilla on eri muotoja ja viime vuosina niistä on alettu puhua myös Suomessa. Osaamme puhua rakenteellisesta rasismista, suorasta rasismista, mikroaggressioista ja valkoisuudesta. Nämä ovat kaikki käsitteitä, joiden avulla voimme hahmottaa rasismia maailmassa ja tässä yhteiskunnassa.

Rasismissa ei ole kyse vain kahden henkilön välisestä vuorovaikutuksesta tai syrjinnästä, jota harjoitetaan tiedostaen - kyse on rakenteista. 

Usein antirasistista työtä ja aktivismia tekeviä tahoja kritisoidaan siitä, että rasismia nähdään kaikkialla, myös siellä missä sitä ei ole. Totuus on kuitenkin toinen. Rasismia nähdään yhteiskunnan eri puolilla, koska sitä on kaikkialla. Ei ole tilaa tai yhteisöä, joka olisi täysin vapaa rasismista tai syrjinnästä, sillä kaikkiin meihin vaikuttavat yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet ja normit. 

Ongelma ei ole se, että rasismia nähtäisiin siellä missä sitä ei ole. Ongelma on se, että rasismia ei nähdä ollenkaan, ellei se ilmene brutaalin väkivaltaisesti. Siksi meidän on puhuttava vielä nykyistä enemmän valkoisuudesta, rodullistamisesta ja rasismin normalisoitumisesta.

Rasismin normalisoitumisella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, miten tietyt vähemmistöt esitetään yhteiskunnassa, miten puhumme rodullistetuista ihmisistä stereotypioiden kautta, tai kuinka ysiluokkalaisia nuoria ohjataan tiettyihin ammatteihin, koska “sun kulttuurissa pidetään niin hyvää huolta ihmisistä, susta tulisi varmaan tosi hyvä hoitaja”.

Miksi lähiöiden tai lähiökoulujen yhteiskunnalliset ongelmat liitetään aina vieraskielisyyteen tai suureen “maahanmuuttajaväestöön”, eli siis rodullistettuun väestöön? Miksi sanaa “asiantuntija” ajatellessa useimpien mieleen tulee valkoinen mies? Syynä ovat rakenteet ja normit, jotka ovat muotoutuneet vuosien ja vuosien ajan osaksi ajatteluamme. Siksi me kaikki toimimme niiden mukaan ja siksi niitä tulee aktiivisesti haastaa. 

Rasismin normalisoitumisen tunnistaminen on ensisijaisen tärkeää, kun tavoitteena ovat antirasistiset yhteisöt, joissa jokaisen on hyvä olla. Jokaisen organisaation tulisi käydä keskustelua siitä, miten rasismi ymmärretään ja millaisia antirasistisia työtä organisaatiossa tullaan tekemään. Erityisesti tämä koskee organisaatioita, jotka tekevät paljon työtä nuorten kanssa. 

Rasismi vaikuttaa erittäin paljon ihmisten mielenterveyteen. Se rasittaa jokaisen sellaisen ihmisen mieltä, joka joutuu jatkuvasti todistelemaan olevansa jotain muuta kuin ne stereotypiat, joita tämä yhteiskunta hänestä esittää.

Erityisen raskasta rasismi on silloin, kun nuori on tullut järjestöön muuttamaan maailmaa, mutta joutuukin taistelemaan rasismia ja stereotypioita vastaan.

Tunnistetaan rasismi myös silloin, kun se ei tule fasismin muodossa, sillä se elää ja hengittää myös salonkikelpoisissa termeissä ja ajatuksissa. Tunnistetaan omat etuoikeudet ja asema suhteessa muihin. Jos havahdumme rasismiin vasta silloin, kun väkivaltaa ihannoidaan suoraan tai natsit kävelevät kadulla, voi olla jo liian myöhäistä. 

Hyvää rasisminvastaista viikkoa! 

Brigita Krasniqi 
Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja

yhdenvertaisuus