Blogivieras: Nuorten osallisuuteen kannattaa panostaa

11.05.2021
SallaM
Nuori istuu kadun reunalla ja katsoo kameraan.

Nuorten osallisuuteen ja hyvinvoinnin lisäämiseen panosteminen on aina valinta, kirjoittavat Tsemppaa hyvä fiilis -hankkeen Marina Steffansson ja Tuula Pehkonen-Elmi. 

On yleistä, että päättäjät tarkastelevat vain kullakin päätöksenteon hetkellä palveluihin tarvittavaa lisäpanostusta, mutta eivät näe tulevia kustannussäästöjä. Resurssit ohjataan raskaisiin, korjaaviin palveluihin, vaikka painopiste pitäisi olla terveyttä ja hyvinvointia edistävissä toimissa. Panostus ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin vaatii lisäpanoksia lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä aikavälillä toteutuu siirtyminen pois korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin ja kustannuksiltaan alhaisempiin palveluihin. Päättäjien näköalattomuuteen vaikuttanee se, että siirtymät eivät näy konkreettisina summina tuloslaskelmissa.

Panostus nuorten intensiiviseen liikuntaneuvontaan, jossa nuori sai yhden vuoden aikana yksilöohjausta tarpeensa mukaan ja jossa tehtiin monialaista yhteistyötä tarvittaessa yli sektorirajojen, lisäsi huomattavasti nuorten hyvinvointia ja vähensi syrjäytymisriskiä. Pieksämäellä toteutetun nuorten liikuntaneuvonnan kustannusten voidaan sanoa määräytyneen tarvelähtöisesti nuoren itsensä rytmittämän yksilöohjauksen käytön mukaan, ei järjestelmän määrittämän, säännöllisin väliajoin toteutuvan käytön mukaan. Hyvinkin intensiivisen yksilöohjauksen keskimääräiset kustannukset eri laskentamenetelmillä vaihtelivat 830–3 000 euron välillä nuorta kohti vuodessa.

Liikuntaneuvontaan osallistuneiden nuorten kokonaisvaltainen toimijuus omassa elämässä lisääntyi ja omia asioita hoidettiin selvästi aktiivisemmin. Liikkumisen lisäksi nuoret lähtivät mukaan muuhunkin toimintaan. Nuoret, joita täytyi viedä kerran kuussa hoitamaan virastoasioita, pystyvät hoitamaan asioita nykyään itsenäisesti. Osa nuorista siirtyi koulutukseen tai työelämään jo liikuntaneuvontaan osallistumisen aikana tai melko pian sen jälkeen.

Nuorten syrjäytymisen hinnasta yhteiskunnalle on esitetty erilaisia arvioita. Esimerkiksi Petri Hillin ja työryhmän nelisen vuotta sitten tekemässä arviossa pelkän peruskoulun varaan jäävät nuoret aiheuttavat elinaikanaan 230 000–370 000 euron menetykset yhteiskunnalle verrattuna koulutuksen saaviin. Sitran koulutukseen keskittyvään raporttiin laskelmat tehnyt ekonomisti Ralf Sund on kuitenkin todennut, että työtä ja koulutusta vailla olevien nuorten osaamiseen panostamisen hintalappu voi olla melkein miten suuri hyvänsä, ja silti se on yhä taloudellisesti yhteiskunnalle kannattavaa.

Monialaisen yhteistyön rakentamien ja jatkuvuuden turvaaminen eivät ole itsestäänselvyyksiä. Sote-uudistuksen myötä on avautumassa riski palvelujen siiloutumiselle uudelleen, tällä kertaa kuntien ja hyvinvointialueiden kesken. Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toteutuminen edellyttää yhteistyötä sekä ajantasaista kahdensuuntaista tiedonkulkua hyvinvointialueen ja kunnan välillä. Lisäksi tarvitaan toiminnan eri tasoilla niitä tukevia, selkeitä yhteistyörakenteita. Olemassa olevat asiakasrajapinnat on tehtävä näkyväksi ja hyödynnettävä uudessakin tilanteessa. Yhteisiä asiakaspintoja on muun muassa lasten ja perheiden palveluissa, nuorten työpajapalveluissa, mielenterveyspalveluissa, työllisyyden hoitoon liittyvissä tehtävissä ja maahanmuuttopalveluissa.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyviä ratkaisuja tehdään usein paikallistasolla. Se työ mitä tehdään, ettei jouduta turvautumaan raskaisiin palveluihin on kuntien perustyötä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin toivotaankin nousevan kuntavaalien tärkeimpien teemojen joukkoon. Tämä ilmenee Uutissuomalaisen USU-gallupista, johon vastasi tuhat täysi-ikäistä suomalaista maaliskuun lopulla. Etukäteen nimettyjen 17 teeman joukosta vain terveydenhuolto ohitti nuorten hyvinvoinnin. 

Se, miten paljon osallisuuteen ja hyvinvoinnin lisäämiseen panostetaan, on aina valinta. Kysymys on siis päätöksenteosta. Eriarvoisuus lisääntyy, jos palvelut eivät kohdistu paremmin nuorten tarpeisiin. Mitä huonommin ne kohdistuvat, sitä varhaisemmassa vaiheessa ja kauemmas nämä nuoret saattavat syrjäytyä. Päätösten nuorten palveluista ja niihin tarvittavista panostuksista pitäisi perustua riittävään tietoon tekipä päätökset kuka tahansa ja millä tasolla tahansa.

 

Marina Steffansson
TKI-asiantuntija, TtM (terveystaloustiede)

Tuula Pehkonen-Elmi
asiantuntija, KTM, TtM (terveystaloustiede), AmO

Kirjoittajat ovat Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) toteuttaman Tsemppaa hyvä fiilis -hankkeen asiantuntijoita, jotka ovat kiinnostuneet osallisuuden ja osallistumisen lisäämisen mahdollisuuksista kaikille sekä sote-palveluiden kustannuksista ja vaikutuksista. Tsemppaa hyvä fiilis -hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR).

 

osallisuus