Blogivieras: Ministeri Harakan kyydissä kohti hiilineutraalia liikennettä

08.01.2021
SallaM
Ellen Ojala.

Nuorten ilmastogrillin toiseksi vieraaksi saimme liikenne- ja viestintäministerin Timo Harakan, jolta nuoret tenttasivat ahkerasti mm. lentoliikenteestä ja junayhteyksistä. Toinen nuorten ilmastodelegaatti Ellen Ojala jatkaa grillailun teemojen käsittelyä. 


Lentoliikenne: siivittäjä vai siipeilijä?

Viimeisin Nuorten ilmastogrilli alkoi kysymyksellä lentovero-kansalaisaloitteesta, joka eteni eduskuntaan kevättalvella. Harakka totesi, että erottelu ministeriöiden työnjaossa valitettavasti elää, eivätkä veroasiat kuulu liikenne- ja viestintäministeriölle. Minua tämä jyrkkä erottelu ministeriöiden välillä toisinaan turhauttaa, sillä ympäristökysymykset ovat monimutkaisia ja monialaisia asioita, ja vaativat siksi tiivistä yhteistyötä. Onneksi sentään sellaisesta vanhentuneesta ajattelusta, että ympäristöasiat kuuluvat vain yksinomaan ympäristöministeriölle, on luovuttu.  

Vaikka lentoverosta emme saaneet pidempää keskustelua aikaiseksi, kertoi ministeri joitain näkemyksiään lentoliikenteen tulevaisuudesta. Harakka esimerkiksi nostai esiin, että ministeriö ei pidä alle kolmetuntisia lentoja kestävinä. Näitä ei-kestäviä matkoja ovat esimerkiksi HKI-TRE, HKI-TKU ja HKI-JKL. Näin lyhyet matkat pitäisi ehdottomasti taittaa maata pitkin! Ministeri mainitsei myös biopolttoaineet ja sähkölentokoneet osana kestävän lentoliikenteen tulevaisuutta. Itse olen kriittinen biopolttoaineiden kestävyydestä ja liiallisesta teknologiauskovaisuudesta. Toivoisinkin, että lentämisen vähentäminen korostuisi ratkaisuna sen sijaan, että keskityttäisiin nykyisen lentokulttuurin ylläpitämiseen.

Ilmastoneutraaliutta junailemassa

Raideliikenne herätti paljon kysymyksiä yleisössä. Ensimmäisenä kysyttiin otsikoita viime aikoina hallinneesta VR:n romutusvimmasta: Miksi valtionyhtiön sallitaan romuttaa käyttökelpoista kalustoa? Ministeri kertoi vedonneensa omistajaohjaukseen, jonka päätäntävaltaan asia kuulemma kuuluu jälleen kerran työnjaon jyrkkä erottelu tuntui ratkaisujen sijaan johtavan ennemmin vastuunpakoiluun.

Eräs kysyjä halusi tietää mikä mättää, kun lähijunaliikennettä on vain Helsingissä. Ministerikin myönsi, että lähijunaliikenne Helsingin ulkopuolella on todella jäänyt vähäiseksi. Harakka ehdotti, että kaupungit voisivat järjestää itse lähijunaliikenteensä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä toimivalta junaliikenteen järjestämiseen on annettu vain ministeriölle ja omalla alueellaan HSL:lle, joten tässä asiassa Harakka ei ole oikein kartalla.

Harakka myös suri sitä, että valtiolta menee rahaa lähijuniin. Minusta on erikoista, että ministeri pohtii tätä vain hetki sen jälkeen, kun olemme kysyneet, miksi VR romuttaa käyttökelpoista kalustoa. Eihän valtiolta menisi rahaa, jos se ei antaisi VR:n hävittää kalustoa. VR nimittäin vetoaa nimenomaan kaluston puutteeseen lähijunaliikennettä penätessä, minkä Harakkakin myönsi. Nyt kalustoa vielä on, joten aiemmin voimassa ollut romutuskielto ratkaisisi ongelman, ja lähijunapilotteja saataisiin käynnistettyä esimerkiksi Turun seudulla. Tampereen seudullahan on parhaillaan menossa lähijunapilotti, jota Harakka kehui kovasti siitä huolimatta, että antoi hetkeä aiemmin perusteeksi lähijunaliikenteen puuttumiselle kysynnän puutteen. 

Ministeri nosti esille romutettavan kaluston esteellisyyden. Hienoa, että meillä on ministeri, jolle esteettömyys on tärkeää! Tälläkään hetkellä ei junissa kuitenkaan pääse kulkemaan, junia kun ei yksinkertaisesti liiku. Sitä paitsi osa Suomessa liikennöitävistä vaunuista on esteellisiä, mukaan lukien Tampereen lähijunapilotin vaunut. Esteettömyyspuutteiden kanssa olisi elettävä, mutta vain tilapäisesti, kunnes täysin uutta kalustoa saadaan liikenteeseen.

Esteettömyys on tärkeä kysymys, eikä sitä sovi käyttää keppihevosena omalle agendalle.

Lopuksi

Ministerin puheista sai sellaisen kuvan, että Harakka ei kannata ilmastotoimissa pakkoa, eikä elämäntapakysymysten ympärillä pyörivää keskustelua. Itse näen tässä hienoisen ristiriidan. Jos ei kannateta pakkoa eikä elämäntapojen muuttamista, miten ministeri ajattelee, että vuosi vuodelta kasvava hiilijalanjälkemme saadaan kuriin? Itse näen että näitä molempia tarvitaan: paitsi keinoja, jotka selkeästi ohjaavat kuluttajaa, eli pakkoa, myös selkeää kannustusta ja voimaannuttavaa viestintää siitä, mitä yksilö voi tehdä, eli elämäntapojen muuttamista.

Toivoa ministerille tuo havaittavissa oleva asennemuutos: yhä useampi ihminen haluaa olla osa muutosta ja kantaa kortensa kekoon. Ilahduttavaa oli myös kuulla, että ministerin kouluikäiset tyttäret tsemppaavat ilmastotekoihin. Tilaisuuden lopuksi ministeri vilautti työhuoneensa seinällä olevaa tyttärensä tekemää maailmanparannuskylttiä. Kyltti kuulemma muistuttaa ministeriä päivittäin siitä, minkä eteen hän tekee työtä.

 

Ellen Ojala
Kirjoittaja on nuorten varailmastodelegaatti

 

Seuraava Nuorten ilmastogrilli järjestetään verkossa 20.1.2021 kello 14.30-15.30, vieraana maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Ilmoittaudu mukaan! 

ilmastodelegaatti