Blogivieras: Löytyykö Suomessa yhteisymmärrystä ilmastokysymyksiin?

25.09.2020
KatjaA
Ilmastodelegaatti Emma katsoo kameraan mustavalkoisessa kuvassa.

Löytyykö Suomessa yhteisymmärrystä ilmastokysymyksiin? Tähän kysymykseen etsitään vastausta keskiviikkona 23.9.2020 julkaistussa Ilmassa Ristivetoa -tutkimuksessa. Tutkimustulokset tarjoavat ilmastoaktivistille sekä vastauksia että paljon ajateltavaa.  

Tutkimuksen tulokset yleisestä suhtautumisesta ilmastonmuutokseen ovat varsin karua luettavaa. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei olekaan hyväksytty fakta, vaan reilu neljännes suomalaisista kieltää ihmisen roolin käynnissä olevan ilmastonkuumenemisen pääajurina. On äärimmäisen haastavaa perustella ilmastotoimia ihmiselle, joka ei ymmärrä ihmisen roolia ilmastokriisissä. Sen vuoksi pidän näiden tutkimustulosten valossa edelleen tärkeänä, että viestinnässä ja koulutuksessa käydään läpi perusasiaa ilmastonkuumenemisen syistä ja seurauksista. 

Huolestuttavaa on myös se, että jopa ¾ suomalaisista pitää elämäntapaansa jo täysin tai varsin kestävänä. Tämä on iso kompastuskivi, kun tietää miten paljon suomalaisten elämäntavan tutkimustiedon valossa pitäisi muuttua, että eläisimme planeetan rajoja kunnioittaen. Jos ihmisten käsitykset oman elämäntapansa kestävyydestä ovat näin hataralla tasolla niin ilmastonmuutoksen torjunnassa ei missään nimessä voida luottaa ihmisten hyvään tahtoon. Sen sijaan tarvitaan yhteiskunnan ohjausta, jotta tarvittava muutos saadaan aikaan. 

Ihmisten ymmärtämättömyys tilanteen vakavuudesta huolettaa lähes ½ vastanneista ja varmasti kaikkia nuorten ilmastoliikkeessä toimivia. Tämän valtavan, eksistentiaalisen ahdistuksen vieressä, yli puoluerajojen ilmenevä huoli Suomen ilmastoponnistelujen valumisesta hukkaan tuntuu toisarvoiselta. Kuitenkin näen, että tätä huolta voitaisiin vähentää esimerkiksi lisäämällä positiivista uutisointia kriisiviestinnän rinnalle. Esimerkit Suomesta ja maailmalta onnistuneista ilmastotoimista loisivat ehkä uskoa tulevaan, vähentäisivät vääristynyttä kuvaa siitä, että muualla ei tehtäisi mitään ja parhaassa tapauksessa rakentaisivat yhteishenkeä ilmastotoiminnalle yli maarajojen. 

Tutkimuksessa on myös havaittavissa, että omien tekojen merkityksettömyys vie motivaatiota ilmastoteoilta. Ajattelutavan muutosta voisi olla avain merkityksettömyydeen voittamiseen. Jos jokaisen määritelisi itsensä uudelleen passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi kansalaiseksi ja näkisi oman roolinsa ja toisaalta vastuunsa tulevaisuuden rakentajana, vähenisivätkö merkityksettömyyden kokemukset? 

Huolestuttavien trendien lisäksi tutkimustuloksissa on läsnä toivoa. Tulevien sukupolvien hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkein motivaattori ilmastotoimille yli puolue rajojen – tosin ei edes tarvitse puhua tulevista sukupolvista, vaan ilmastokriisi koskettaa ja tulee enenevissä määrin koskettamaan jokaisen meistä elämää. Hienoa on myös se, että ilmastotekojen tekeminen ei selvästikään ole ikäkysymys vaan niitä tehdään ja jätetään tekemättä yhtä lailla kaikissa ikäluokissa – turhan rajoja luovan jaottelun nuoriin ja vanhoihin voi siis ainakin tältä osin lopettaa. 

Yhteenvetona pidän tärkeänä, että vuoropuhelun mahdollistamiseksi ja yhteisymmärryksen löytämiseksi kaikilla pitäisi olla sama ymmärrys ja faktatieto ilmastonkuumenemisen syistä ja seurauksista sekä ympäristökriisin akuuttisuudesta. Kun faktat on hanskassa, seuraava askel muutoksen pelon selättämiseksi ja merkityksettömyyden voittamiseksi voisi olla yhteisten visioiden luominen hiilineutraalista maailmasta, joka olisi parempi paikka elää kuin nykyinen ylikulutukseen perustuva järjestelmä. 

Mitä ajatuksia tulokset sinussa herättävät? Entä millä keinoin sinä edistäisit yhteisymmärryksen löytymistä?

Voit tutustua tutkimustuloksiin tarkemmin täällä: https://www.univaasa.fi/fi/research/projects/ilmassaristivetoa/

 

Emma Sairanen 
Kirjoittaja on Suomen Nuorten Ilmastodelegaatti