Blogi: Vaikuttavuutta etsimässä – ja löytämässä 

23.10.2020
SallaM
Kuvassa Vappu Turunen betoniseinän edessä, katsoo vasemmalle.

Syksyn tietokirjoista erottuu yksi jo otsikoltaan koskettavana. Juho Saaren, Niko Eskelisen ja Liisa Björklundin Raskas perintö - ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa (Gaudeamus 2020) kertoo siitä, miten huono-osaisuus rakentuu, mitä sosiaalisten ongelmien periytymisestä tiedetään, ja miten huono-osaisuuden kierteen saisi katkaistua. Se on kirjoittajien mielestä mahdollista.  

Ylisukupolvisuudesta on tullut keskeinen käsite sosiaali- ja terveyspolitiikassa ja se on myös kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan (2019-2023). Paljon tutkitusta aiheesta edetään tässä julkaisussa ongelman ratkaisukeinoihin ja ideana on, että uudenlaisia sosiaalipalveluihin suositeltuja toimintamalleja voisivat soveltaa myös muut palvelusektorit ja ammattikunnat. Kirja viekin monessa kohdin ajatukset siihen, miten nuorisotyössä voisi tukea haastavissa oloissa kasvaneita nuoria - tai paremminkin siihen, miten heitä siellä jo tuetaan.  

Kirjan haastatteluaineisto on kerätty lastensuojelun ja aikuissosiaalityön piiristä, jossa nuorten elämä näyttäytyy irrallisena, paikoin sekasortoisena ajelehtimisena. Lähes kaikille elämänalueille on alkanut jo varhain kasautua ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, kun vanhempien tuki ja muutkin turvalliset ihmissuhteet puuttuvat. Lastensuojelun jälkihuollossa lastensuojelun piirissä olleet lapset siirtyvät aikuisten maailmaan ja sen tiedetään olevan saumakohta ylisukupolviselle huono-osaisuudelle. Tässä kohdassa annetuilla palveluilla voisi vielä saavuttaa huomattavaa vaikuttavuutta. Jälkihuolto pitäisikin kirjoittajien mielestä uudistaa huono-osaisuuden katkaisemiseen tähtääväksi aikuistumisen tueksi.

Sosiaalipalveluihin kaivataan ongelmien juurisyihin paneutumista, asiakkaiden toimintakyvyn tukemista ja tulevaisuudenuskon vahvistamista. Etuuksien ja palvelujen tarjoaminen on turhaa, jos asiakkaat eivät pysty hyödyntämään niitä toimintakykynsä parantamiseen ja sitä kautta myönteisemmille urille siirtymiseen. Kun elämässä tulee vastaan kolhuja, tarvitaan resilienssiä eli sosiaalista kimmoisuutta, jonka avulla kolhuista palaudutaan nopeammin ja pienemmin vaurioin. Kimmoisuutta parantavat tukiverkot, ryhmäjäsenyydet ja onnistumisen kokemukset, joita palvelujen kautta voidaan edistää. Asiakkaat hyötyvät myös arjen rakenteiden saattamisesta kuntoon, yksilöllisestä kohtaamisesta, ja monialaisesta työotteesta. Asiakastilanteiden käyttäjälähtöisyyden parantamiseen ehdotetaan palvelumuotoilun soveltamista.

Keskeisenä haasteena huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden selättämisessä kirjoittajat näkevät sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta koskevan tiedon puutteen. He esittävätkin, että ei tulisi tarjota sellaisia palveluja, joiden vaikuttavuutta ei ole selvitetty.  

 

Kirjan "Raskas perintö" kansi, jossa portailla istuvasta nuoresta näkyy vartalo hartioista alas päin.


Mitä havainnoilla sosiaalipalvelujen uudistamiseksi on annettavana nuorisotyölle ja sen tekijöille? Esimerkiksi hyvin toimiva sosiaalipalvelun organisaatio voi asiakkaan kannalta olla kylmä ja etäinen. Asiakastilojen viihtyvyydellä on yhteys riittävään luottamuksen tilaan, jossa vaikeassa elämäntilanteessa oleva tuntee tulevansa kuulluksi. Luottamussuhteen syventämiseksi sosiaalityöntekijöitä kannustetaan kiinnittämään huomiota myös kuuntelevaan vuoropuheluun palvelutilanteissa. Nuorisotyöntekijät lienevät nuorten kohtaamisen ammattilaisina mestareita vuorovaikutuksessa ja luottavaisen ilmapiirin syntymisessä. Voikohan epäviihtyisää nuorisopalveluita tarjoavaa tilaa olla olemassakaan? Monia muitakin nuorisotyön vahvuuksia tarvitaan, kun kohdattavana on nuori, joka tarvitsee tukea aikuistumisen alkuaskelmille.

Vakuuttavia vastauksia nuorille suunnattujen palveluiden puolesta saatiin, kun pian Raskas perintö - kirjan jälkeen ilmestyi NEET-nuoria koskeva Teemu Vauhkosen ja Tommi Hoikkalan raportti Syrjäytymisen lasku – tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta  (Nuorisotutkimusseura 2020). Rekisteriaineistoihin perustuva selvitys etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan vaikuttavuudesta antaa vahvaa näyttöä siitä, että niihin suunnatut lisäresurssit ovat tuottaneet tulosta. Syrjäytymässä olevien NEET-nuorien tavoittaminen palveluiden piiriin näytti tukevan heidän työ- ja toimintakykyään ja edistävän siirtymistä työhön ja koulutukseen. Perhetaustan huono-osaisuuden todettiin lisäävän syrjäytymisriskiä, joten haavoittuvassa asemassa olevat nuoret tarvitsevat enemmän tukipalveluita vielä toisen asteen opintojen suorittamisen jälkeen.

Tällä selvityksellä nuorisotutkimus otti ison harppauksen kohti vaikuttavuuden mittaamista. Myös Raskas perintö -kirjassa tuodaan esiin uusien rekisteripohjaisten seuranta-aineistojen hyödyntäminen. Pitkällä tähtäimellä kysymys on julkisen talouden kustannussäästöistä. Huono-osaistumisen polkuja seuraavalle  ja palvelujen vaikuttavuutta koskevalle tutkimukselle on kysyntää ministeriöissä ja poliittisessa päätöksenteossa.
 

Vappu Turunen 
Kirjoittaja on informaatikko Nuorisotiedon kirjastossa, jonka tietokannasta löytyy ensimmäinen artikkeli ylisukupolvisuudesta vuodelta 1997 (Jaana Haapasalo: Väkivallan ylisukupolvinen kierre -  pahoinpidellyt lapset vankilassa) 


 

nuorisotiedon kirjasto