Blogi: Oma koti kullan kallis – kolme huomiota kuntapäättäjille nuorten asumisesta

28.04.2021
VirvaV
Mustavalkoinen kuva kirjoittajasta

Koronakriisi on korostanut kodin merkitystä lähes jokaisen arjessa. Kotona opiskellaan, työskennellään ja vietetään vapaa-aikaa entistä enemmän. Nuorisoasuntoliiton, ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemassa Nuorten asuminen 2020 -tutkimuksessa selvitettiin 18-29-vuotiaiden nuorten asumista ja siihen liittyviä ajatuksia. Tutkimus avaa mielenkiintoisen näkökulman nuorten asumisen tilaan niin tässä hetkessä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Yksin asuminen on yleistynyt. Vuonna 2020 47 % nuorista asui yksin. Samalla solu-asumisen ja kimppakämppien suosio on laskenut nuorten keskuudessa. Yleisimmät toiveet asumiseen liittyen ovat asuinympäristön luonnonläheisyys ja “henki” sekä sijainti lähellä palveluita ja omia tuttuja.

Se, että lähes puolet nuorista asuu yksin, on tärkeä huomioida sekä kaupunkisuunnittelussa että nuorten kokeman yhteisöllisyyden vahvistamisessa muilla tavoilla. Olennainen asia tämä on ollut myös koronarajoituksia laadittaessa. Jos sosiaaliset kontaktit rajataan vain samaan talouteen, lisää se nuorten yksinäisyyttä.

Asuminen on kallista. Tutkimuksen mukaan asumismenoihin liittyvät huolet ovat kasvaneet ja joka neljännellä vastaajalla tulot riittävät huonosti asumismenoihin. 

Vuokra-asukkaiden asumiskustannukset ovat kasvaneet verrattuna vuoden 2014 tietoihin keskimäärin 10 prosenttia ja kehitys on samansuuntainen kuin yleinen vuokratason nousu. Nuorten tulot eivät ole kuitenkaan vastaavasti merkittävästi nousseet aiemmasta. Samalla ensiasunnon ostajien keski-ikä on noussut. 

Asumisen hinta voi nousta esteeksi nuoren itsenäistymiselle, sillä lähes puolet (48 %) vanhempiensa luona asuvista nuorista ilmoitti syyksi sen, ettei nuorella ole varaa asua muualla. Koronalla nähtiin myös olevan vaikutusta, sillä 17 % nuorista koki, että kotoa muuttaminen on lykkääntynyt kriisin takia. 

Asunnottomuus on myös nuoria koskettava ilmiö. Asunnottomuus on yleisimmin sitä, että nuori asuu vanhempien, muiden sukulaisten tai ystävien luona tilapäisesti. Kuitenkin peräti 15 prosenttia asunnottomuutta kokeneista on joutunut asumaan ulkona tai rappukäytävässä.

On selvää, että nuorten itsenäistä asumista pitää tukea ja asuntokanta suunnitella nuorten tarpeiden mukaisesti. Nuorille sopivan kokoisia ja edullisia asuntoja pitää olla riittävästi tarjolla markkinoilla. Nuorille pitää tarjota matalalla kynnyksellä asumisneuvontaa sekä tukea toiveita omasta kodista silloin, kun nuorella ei esimerkiksi ole perheen varallisuutta taustalla tukenaan tai kun nuorella on maksuhäiriömerkintä tiedoissaan. 

Osalla nuorista korona on muuttanut asumisen toiveita, mutta ei kaikilla. 17 prosenttia nuorista koki, että koronakriisi on vaikuttanut asumiseen liittyviin toiveisiin. Nämä nuoret toivovat nyt asunnon tilavuutta, omaa pihaa ja työhuonetta sekä haluavat asua lähellä läheisiään ja rauhallisella sijainnilla.

Todennäköisesti vasta vuosien päästä nähdään koronakriisin pitkäaikaiset vaikutukset nuorten asumiseen ja siihen liittyviin toiveisiin. Nyt on tärkeää, että jokaisella nuorella on turvallinen koti, jossa asua pandemian aikana.
 

Virva Viljanen

Kirjoittaja työskentelee Allianssin nuorten osallisuuden asiantuntijana ja pohtii työssään nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa elinympäristönsä suunnitteluun.

 

Lue lisää Nuorten asuminen 2020 -tutkimuksesta Nuorisoasuntoliiton (NAL) sivuilta.

 

asuminen nuoret osallisuus