Blogi: 300 markkaa vapaudesta

24.05.2019
RiikkaT
Kuvassa Allianssin kolme vaalisomettajaa

Synnyin eurooppalaiseen Suomeen 29.11.1999.

Identiteettini on lapsuudesta saakka rakentunut voimakkaasti eurooppalaisuudelle; toisaalta en osaa kaivatakaan mitään muuta. En pysty samaistumaan sisaruksiini, jotka ostivat läheiseltä kioskilta pennin hintaisia irtokarkkeja tai aikuisiin, jotka edelleen kääntävät eurot markoiksi. En ole koskaan nähnyt sinikantista passia, vaan olen saanut vapaan liikkuvuuden ansiosta matkustaa punakantisen passini kanssa vuodesta 2002 - silloin pääsin ensimmäistä kertaa Euroopan unionin tuomien etujen makuun.

Elämäni ilman Euroopan unionia olisi ollut hyvin erilaista. Saatuani ensimmäisen punakantisen passini vuonna 2002 suuntasimme perheeni kanssa ulkomaille. Siitä lähtien matkustelu on ollut rakas, ellei rakkain harrastukseni, pakokeino ja suuri rahareikä. Ilman EU-jäsenyyttä se olisi ollut tosin paljon hankalampaa.

En usko, että olisin samanlainen ihminen, jos vapaata liikkuvuutta tai euron tuomaa vakaata hintatasoa ei olisi. Viime vuonna ylioppilasjuhlieni jälkeen ostin lennot, pakkasin rinkan ja lähdin kiertelemään Eurooppaa. Unionin jäsenyys poisti matkalta monta stressin aihetta: ei tarvinnut huolehtia valuutanvaihdosta, rajatarkastuksista, dataroamingista eikä liiemmin turvallisuudestakaan.

Tiedän, että kaltaisiani reissaajia on paljon. Uskon myös, että juna- ja bussimatkailun suosio tulee kasvamaan entisestään ilmastokysymyksiä ajatellen. Vapaa liikkuvuus, yhteinen valuutta, eurooppalainen sairasvakuutus ja miltei rajattomat mahdollisuudet ottaa yhteyttä tuovat yksinään pientä Suomea maailmankartalle. Kohdekaupunkien halvimmissa hostelleissa asuessani olen lukuisia iltoja istunut oluen äärellä muilta mantereilta tulleiden matkailijoiden kanssa ja saanut ylpeänä kertoa EU:sta, kotimaastani, tontuista ja siitä, miten karjalanpiirakoilla on EU:n antama nimisuoja.

Toisinaan kuulee nuorten suusta sanottavan, ettei EU:lla ole suurtakaan merkitystä heidän elämässään. Iloita saa kuitenkin siitä, että nuorista noin 70% kokee, että EU on osoittautunut hyödylliseksi Suomelle (lähde: Nuorisobarometri 2018). Jos unionia ei olisi, olisin valmis maksamaan heti sen 50 euroa, mitä unionin jäsenyys maksaa yhdelle kansalaiselle vuodessa, ihan vaan saadakseni kaikki nämä hyödyt. Hinta jäsenyydestä on kaikki hyödyt huomioituna naurettavan pieni.

Näitäkään päätöksiä ei olisi tosin tehty, ellemme me kansalaiset olisi äänestäneet parlamenttiin osaavia meppejä. Europarlamenttivaalit ovat maailman toisiksi suurimmat demokraattiset vaalit, minkä uskoisi olevan riittävä perustelu sille, miksi näissä vaaleissa kannattaa vaikuttaa. Vuonna 2014 suomalaisista surulliset 41% äänesti, nuorten kohdalla luku jäi naurettavaan 10 prosenttiin.

Jos tahdot tulevaisuudessakin vakaata taloutta, äänestä.

Jos tahdot vaikuttaa ilmastonmuutokseen, äänestä.

Jos tahdot ihmisoikeuksiasi edistettävän, äänestä.

Jos tahdot jatkossakin matkustaa vapaasti, äänestä.

Jos välität omasta tai seuraavien sukupolvien tulevaisuudesta, äänestä.

Äänestä, vaikka et välittäisi.

Jos sinä et äänestä, joku muu kyllä äänestää. Me nuoret tarvitsemme nuorten näköisen Euroopan. Seuraavina vuosina tehtävät päätökset tulevat vaikuttamaan merkittävällä tavalla koko loppuelämäämme; onhan meistä monelle opiskelijavaihto, matalakorkoinen asuntolaina tai helppo yhteydenpito osa elämänkaarta, tavalla tai toisella. Äänestämistä ei tarvitse pelätä. Valitset ehdokkaan niillä tiedoilla ja arvoilla, mitä sinulla tällä hetkellä on. Jos äänestämiseen tarvittaisiin kattavasti tietoa eri asioista, äänioikeus ei olisi yleinen ja yhtäläinen - sinä tiedät juuri tarpeeksi äänestääksesi. Apuakin saa, jos sitä haluaa.

Tulevaisuuden Eurooppa tarvitsee ääntäsi - käytä sitä!

 

Sera Savolainen
Kirjoittaja on suuri EU-fani, rinkan pakkaamisen mestari ja lentotarjouskyttä, joka kokkaa budjettimatkoillaan Barillan bavette n. 13 -pastaa pestolla ja kirsikkatomaateilla.

Euroopan parlamentti Euroopan unioni Eurooppa eurovaalit europarlamenttivaalit