Blogi: 17-vuotias poika Jokioisilta meni lakkoon ilmaston vuoksi, mutta aikuiset kiusasivat hänet hiljaiseksi

22.05.2020
NiinaR
Niina Ratilainen

17-vuotias poika Jokioisilta meni lakkoon ilmaston vuoksi, mutta aikuiset kiusasivat hänet hiljaiseksi

Nuorten ilmastovaikuttajien jaksaminen on puhuttanut viime aikoina, kun nuorten ilmastoliikkeen Atte Ahokas ilmoitti pitävänsä taukoa vaikuttamistyöstä. “Aktivismi on ehkä paras asia mitä mulle on tapahtunut, mutta se on myös ollut kuormittavaa”, kertoi Ahokas. 

Hän ei ole ensimmäinen, sillä myös 17-vuotiasta ruotsalaista tyttöä on kiusattu ilmastovaikuttamisen vuoksi. Kummatkin nuoret ovat omistautuneet puhumaan ääneen omilla kasvoillaan heille tärkeän asian puolesta. Se on altistanut heidät vähättelylle, kiusaamiselle ja jopa häirinnälle, usein aikuisten toimesta.

On olemassa yllättävän paljon vaikutusvaltaisia aikuisia, jotka päättävät käyttää tilansa puhua ja tulla kuulluksi ilmastoliikkeessä vaikuttavien nuorten alaspäin painamiseen. Heitä on eduskunnassa säätämässä lakeja, maanlaajuisten mediatalojen kolumnisteina ja laajasti seurattuina julkisuuden henkilöinä. He ovat vain pisara meressä, mutta riittävän äänekäs ja vaikuttava pisaroiden sarja murtamaan nuorten uskallusta ja jaksamista. 

Kuinka paljon aikuisen vaikuttajan pitää sietää kiusaamista? Entä lapsen?

Allianssin nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman otti viikko sitten kantaa toimittaja Sanna Ukkolan paljon kritiikkiä herättäneeseen kolumniin: “On härskiä väittää haluavansa suojella nuoria kun todellisuudessa haluaa vain hiljentää heidät”. Sanna Ukkola vastasi Nymanille: “Onko tämä sitä maalittamista?”

Voiko nuorta vaatia kasvattamaan paksumman nahan ja ottamaan vastaan kaiken mitä tulee? Toivottavasti ei. Ilmastovaikuttamisen pitää olla mahdollista myös nuorelle, joka ei ole marinoitunut sadoissa riidoissa, konflikteissa ja harjaantunut twitterkuittailijana. Ilmastokeskustelussa pitää olla paikka myös herkkyydelle, riidattomuudelle: turvalliselle tilalle.

Viime keväänä julkaistu EU Kids Online -tutkimus kertoo, ettei Ahokkaan ja Greta Thunbergin kokemukset valitettavasti ole yksittäisiä, eikä kiusaaminen rajoitu vain niihin nuoriin, jotka ovat ilmastoliikkeen kärjessä. Suomalaisista lapsista ja nuorista 40% on kohdannut verkossa vihapuhetta tai kiusaamista, 10% on tullut kiusatuksi itse. Ilmiö on olemassa, mutta erityisen selvästi se kuohuu ilmastosta puhuvien nuorten yli. Thunberg, Nyman ja Ahokas ovat esimerkkejä siitä, mikä on laajempaa. Aivan tavalliset nuoret kertovat tulevat kiusatuksi ilmastonäkemystensä vuoksi sosiaalisessa mediassa, koulussa ja kotona.

Psykoterapeutti Caroline Hickman selittää ilmiötä niin, että kun aikuinen tulee haastetuksi ilmastotoimiin lapsen toimesta kehoituksella: “ala käyttäytyä kuin aikuinen”, voi tapahtua kaksi asiaa: kasvaminen aikuiseksi tai puolustautuminen. Puolustautumista voi olla vastuun siirtämistä muualle. “En minä ole niitä aikuisia, joista puhut kun sanot että vastuuta pitää kantaa enemmän”.

Ohittaminen ei ole vain verkossa lapsia ja nuoria kohtaan raukkamaisesti hyökkäävien ominaisuus. Moni ilmastokriisistä huolestunut nuori kokee, että hänen tunteisiinsa suhtaudutaan vähättelevästi lähiympäristössä. Nuori saattaa kanavoida ympäristöahdistustaan kasvisruokavalioon, mutta perheessä tyrmätään ehdotus. Ympäriltä ei välttämättä löydy tukea globaalin kriisin ja tulevaisuusuhan käsittelyyn, vaan ajatusten kanssa jää yksin. 

Ahokkaan ja Nymanin kohtaama twitterkiusaaminen on eräänlainen ääripää, mutta jokaisen aikuisen kannattaa tarkastella aika ajoin suhtautumistaan nuorten itsensä merkitykselliseksi kokemiin vaikuttamisen aiheisiin ja vaikuttamisen tapoihin. Myös meidän, jotka haluamme tukea nuorten viestiä tai aktiivisuutta. Kiusaamista ei pidä koskaan katsoa sivusta, siksi myös ilmastonuorten vähättelyyn pitää puuttua. Puuttumista tarvitaan enemmän, mutta tarvitaan muutakin. Moni nuori kantaa raskasta taakkaa ja kaikilla nuorten kanssa työtä tekevillä on mahdollisuus tarjota keskustelun kautta tukea ja kuuntelijaa. Jokaisella aikuisella on valta antaa nuorelle tilaa osallistua nuorisotalon, kunnan tai koulun ilmastovastuun ideoimiseen ja tarjota paikkoja vaikuttaa ja onnistua. Ja jokaisella aikuisella on valta kysyä kiusaajalta, mitä hän pelkää itsessään painaessaan nuorta alas.

Pisara meressä korostuu vain jos muu meri ei peitä kohinaa alleen.

 

Niina Ratilainen
Kirjoittaja on Allianssin vaikuttamisen asiantuntija

 

ilmastonmuutos vaikuttaminen