Allianssi lausui Suomen seitsemänteen TSS-raporttiin

19.09.2019
JanikaT
kolme henkilöä tekevät pöydän ääressä töitä ja tutkivat papereita, auki oleva läppäri

Mistä TSS-raportissa on kyse? YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966; SopS 6/1976) tuli Suomen osalta voimaan 3.1.1976. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvoo taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea (TSS). Sopimuspuolilla on velvollisuus antaa määräajoin raportti yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Tämä on Allianssin vastaus raporttiin nuorten / nuorisoalan näkökulmasta.

Viitaten epävirallisen suomennoksen kohtaan 5. Nuorten rooli sosiaaliturvan saajien joukossa on suuri; nuorille maksetaan noin viidennes kaikista sosiaaliturvaetuuksista. Useimmilla nuorista sosiaaliturvaetuudet muodostavat merkittävän osan toimeentulosta. Tämä johtuu nuorille yleisistä elämäntilanteista, kuten opiskelusta ja perheellistymisestä, mutta myös pitkittyneestä työtulojen vähyydestä tai puuttumisesta kokonaan. Nuoret ovat siis merkittävä sosiaalietuuksia saava ryhmä, joita pitäisi siksi tarkastella omana eritysryhmänään sosiaaliturvajärjestelmää arvioitaessa.

Nuorille maksetut sosiaaliturvaetuudet ovat usein muita perusturvaetuuksia pienempiä. Esimerkiksi nuorten yleisimmin käyttämä tuki, opintotuki, on merkittävästi muita sosiaaliturvaetuuksia pienempi. Lisäksi nuorille maksettuihin tukiin, erityisesti työmarkkinatukeen, sisältyy muita ryhmiä tiukempia ehtoja. 

Ensisijaisten etujen tiukkojen ehtojen vuoksi nuoret ovat yliedustettuina viimesijaiseksi tarkoitetun tukijärjestelmän, toimeentulotuen, piirissä. Esim. Vuonna 2017 koko väestöstä 7,3 prosenttia sai perustoimeentulotukea, mutta nuorilla 18–24-vuotiailla vastaava osuus oli 18 prosenttia. Nuorten toimeentulotuen saajien tilannetta voitaisiinkin parantaa edistämällä oikeutta ensisijaisiin etuuksiin.

Viitaten epävirallisen suomennoksen kohtaan 6. Mielenterveyspalveluiden saatavuudessa on merkittäviä aukkoja. Mielenterveyshäiriöistä kärsivistä vain viidesosa on riittävässä ja laadultaan hyvässä psykiatrisessa hoidossa ja yli puolet on vailla mitään hoitoa. Lisäksi mielenterveyspalvelujen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. Palvelujärjestelmä on pirstaleinen, jolloin erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten maahanmuuttajanuoret, ovat hankalassa tilanteessa.

Suuri osa mielenterveyshäiriöistä alkaa jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Lisäksi joka kolmas nuori on harkinnut itsemurhaa. Siksi nuorille räätälöityjä päihde- ja mielenterveyspalveluja tulisi vahvistaa. Erityisen kipeästi tarvitaan lisää perustason palveluita ja matalan kynnyksen lyhyitä hoitojaksoja.

Viitaten epävirallisen suomennoksen kohtaan 12. yhdenvertaisuuslain toimeenpanossa tulisi taata riittävät resurssit yhdenvertaisuussuunnittelun valvontaan sekä organisaatioiden osaamisen lisäämiseen yhdenvertaisuuden edistämisessä. Julkisten laitosten sekä koulujen velvoite edistää yhdenvertaisuutta ei voi toteutua yhteismitallisesti mikäli tehtyjen toimenpiteiden laadun arviointia ei toteuteta yhdenmukaisesti.

Viitaten epävirallisen suomennoksen kohtaan 17. yleisen työllisyysasteen noustessa nuorten työllisyysaste ei ole noussut samaa tahtia: vuonna 2017 nuorisotyöttömyys oli 14.4% (15-24 vuotiaat) kun vastaavasti koko väestön työttömyysaste oli 8.6%. Vielä haasteellisempi tilanne on osatyökykyisillä, kuten vammaisilla ja pitkäaikaissairailla 15-29 -vuotiailla nuorilla, joista työssä on noin 15-20 prosenttia.

Nuorisotakuun valmistelu aloitettiin vuonna 2011 ja sen alkuvuosina toiminnasta saatiin positiivisia tuloksia. Sen jälkeen nuorisotakuun toimeenpanoa on hidastanut vaalikausien vaihtumisesta johtuva muutostila sekä vaihteleva politiikka, joista johtuen toimeenpanon tilanne on jokseenkin epämääräinen. Nykyisessä hallitusohjelmassa on sinänsä positiivisia kirjauksia nuorisotakuusta. Nuorisotakuun toimeenpanoa hidastaa se että kenelläkään ei ole tilanteesta selkeää kokonaiskuvaa eikä tietoon perustuvaa analyysia siitä, mitkä toimet ovat tehokkaita. Esimerkiksi viime vaalikaudella Allianssin edistämä suositus nuorten asioiden keskittämisestä yhdelle ministerille ei ole toteutunut. Näin ollen nuorisotakuun menestyksekäs toimeenpano tulevaisuudessa vaatii pitkäaikaista resurssointia ja vahvempia rakenteita. 

Viitaten epävirallisen suomennoksen kohtaan 22. nuorten tarvitsemia ohjaus-, kuntoutus-, terveys- ja työllisyyspalveluja on koottu yhteen nk. Ohjaamoihin. Tulokset ovat olleet hyviä. Ohjaamoja kuitenkin pyöritetään projektimuotoisina eikä niiden rahoitusta tai roolia palvelurakenteessa ole vakinaistettu. Mikäli Ohjaamoja ja niiden kansallista koordinaatiota ei vakinaisteta, on tehtyjen hankearvioiden perusteella selviä riskejä siihen, että monialaiset palvelut siiloutuvat uudelleen ja näin etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevat moniongelmaiset nuortet jäävät ilman tarvitsemiaan palveluita ja kuntoutusta. 

Helsingissä 19.9.2019 

YK