NUOREN HYVINVOINNIN TEKIJÄT: OSALLISUUS

Jokaisen nuoren on koettava, että hän on sekä yhteiskunnassa, yhteisössä että lähiympäristössään osallinen ja että hän voi vaikuttaa niiden toimintaan. Edustuksellisten osallisuuden tapojen rinnalle tarvitaan myös uusia vaikuttamisen kanavia, kuten osallistuvaa budjetointia. Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ääni jää helposti kuulematta, kun perinteiset kuulemisen mallit eivät heitä tavoita.

Nykyisellään nuorilla on vain vähän suoria vaikuttamisen mahdollisuuksia Euroopan Unionin toimintaan. EU:n tärkein virallinen nuorten kuulemisväylä, EU:n nuorisodialogi (EU youth dialogue), ei suoraan syötä tietoa nuorilta viralliseen päätöksentekoon tai sen valmisteluun. Vaarana onkin, että osallisuuden kokemus jää heikoksi ja kääntyy itseään vastaan. Myös eurooppalainen kansalaisaloite on melko heikosti tunnettu ja vaatii paljon resursseja edetäkseen maaliinsa. 

Suomessa nuorten äänestysaste on muita ikäryhmiä alhaisempi. Esimerkiksi vuoden 2014 eurovaaleissa alle 24-vuotiaista suomalaisista nuorista vain 10 % käytti äänioikeuttaan, kun koko Euroopan Unionissa keskiarvo oli 22 %. Vain Slovakiassa nuoret äänestivät eurovaaleissa vähemmän kuin Suomessa. Vuoden 2019 eurovaaleissa nuorten äänestysaktiivisuus Suomessa kasvoi, mutta jää silti vielä kauas tavoitteestaan.

Osallisuus periytyy ja vaihtelee nuoren koulutustason mukaan. Korkeakoulutetut nuoret äänestävät ja osallistuvat järjestötoimintaan. Koulutusta vailla olevat nuoret taas jättävät useammin äänestämättä. Osallisuus siis myös kasautuu aktiivisille nuorille.

Aito osallisuus vaatii myös tietoja ja taitoja. Nuoret kokevat, että heillä ei välttämättä kiinnostuksesta huolimatta ole riittävästi taitoja tai tietoja ymmärtää politiikan sisältöjä ja päätöksentekoa. Osallisuuteen kasvetaan ja osallisuuden polku on tärkeää rakentaa toimivaksi jo kotoa ja varhaiskasvatuksesta kohti koulumaailmaa.

Tavoitteita nuorten osallisuudelle:

  • Jokaisen eurooppalaisen nuoren on saatava peruskoulusta ja toiselta asteelta riittävät valmiudet ymmärtää ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

  • Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ääni on saatava kuuluviin kaikessa eurooppalaisessa päätöksenteossa.

  • Nuorten on päästävä vaikuttamaan päätöksentekoon yhteiskunnan kaikilla tasoilla: paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti ja Euroopan unionissa. Osallisuuden väylien on oltava suoria, sekä edustuksellisia ja syötettävä suoraan päätöksenteon valmisteluun.

  • Nuorisodelegaattiohjelmia pitäisi kehittää ja ottaa käyttöön myös EU-päätöksenteossa samaan tapaan, kuin YK:ssa on tehty jo vuosikymmeniä.

 

Aiheesta muualla