blogi

Maanpuolustustahtoon pätee sama kuin poliittiseen vaikuttamiseen: nuoret eivät ota omakseen sitä, mistä he eivät pääse tasa-arvoisesti osallisiksi, kirjoittaa Anna Munsterhjelm.
Kenenkään nuoren ei pidä joutua kasvamaan ympäristössä, jossa häpeä kohdistuu tekijän sijaan uhriin. Näin ajattelin kun kuulin, kuinka yleistä seksuaalinen häirintä on nuorten kokemana.
 Ilmastovaaleista puhutaan nyt paljon.
Muistan, miten opiskelimme kasvihuoneilmiötä ylä-asteen ympäristötiedon oppitunnilla. Auringon säteilyn nuoli ei pääse kimpoamaan takaisin avaruuteen ilmakehän kaasujen läpi, vaan suuntautuu takaisin maahan lämmittämään palloa.
Onko teillä todella pokkaa väittää, että nuorten syrjäytyminen on ilmastonmuutosta suurempi ongelma? kysyi kaveri. 
On ihmisiä, jotka ovat #nuorisotyönytimessä nuoria kohdaten kunnissa, järjestöissä, seurakunnissa, kadulla, netissä ja kauppakeskuksissa.
Kiitos ei ole kirosana, vaikka se siltä joskus tuntuu, kun sitä niin harvoin käyttää. Liian harvoin tulee sanottua kiitos työkaverilleen.
”Onko teillä mitään toimintaa näille nuorille?”, kysäisee äiti minulta, ja vilkaisee merkitsevästi lastaan, hurmaavaa nuorta miestä, joka on kehitysvammainen ja autismin kirjolla. Hänen kanssaan sain viettää kesällä ripariviikon, josta ei puuttunut elämäniloa eikä tilannekomiikkaa.
Kun joku kysyy mitä teen työkseni, en aina oikein osaa vastata. Takeltelen, että sellaista nuorisokasvatusta ja nuorisotyötä, tai siis niinku sen johtamista ja mahdollistamista tai silleen.
Nuori istuu hiljaa ja pyörittelee käsiään. Ympärillä on ammattilaisia yhteiskunnan eri puolilta, on sosiaalityöntekijää, on poliisia, on nuorisotyönohjaajaa. Nyt olisi kerrottava tapahtuneesta, annettava jokin selitys.
Tilaa aihepiirin blogi RSS-syöte