Aleksi, maailman ainoa saamenkielinen nuorisotyöntekijä

Aleksi, maailman ainoa saamenkielinen nuorisotyöntekijä, seisoo graffiteilla maalatun seinän edessä.

Kun Aleksi Ahlakorpi oli nuori, Suomen pohjoisimmassa kunnassa nuorilla ei ollut omaa paikkaa. Seurakunnalla saattoi olla toimintaa kerran viikossa, mutta muuten “juroilla teinellä huput päässä” ei ollut paikkaa muualla kuin kotona, koulussa tai kolmenkymmenen asteen pakkasessa.

Opiskelujen ja polveilevan urapolun jälkeen maailman ainoa saamenkielinen nuorisotyöntekijä on palannut etelästä tarjoamaan kotikuntansa Utsjoen nuorille jotain, mitä häneltä itseltään nuorena puuttui.
 

“Nuoruus on elämän parasta ja pahinta aikaa. Ihmistä ei saa hylätä silloin, kun elämä on täynnä suuria muutoksia.”

Nykyään kunnan nuorisotila on avoinna kaikkina arki-iltoina yksin Ahlakorven voimin: kerran viikossa Karigasniemessä ja kerran Nuorgamissa, loput kolme Utsjoen kylässä. Kylien väliset etäisyydet voivat olla 50-100 kilometriä, joten jo yksi ilta viikossa on syrjäisemmissä paikoissa arvokas.

Etäisyyksiin tottuneilla nuorilla on ollut teknologista osaamista ja hyvät valmiudet selviytyä korona-ajasta. Ahlakorpi piti keväällä yhteyttä nuoriin esimerkiksi Discordissa, ja tavoitti erityisesti sellaisia nuoria, jotka eivät käy nuorisotiloilla. Pitkien välimatkojen kunnassa etäyhteydenpito kannattaa, vaikkei rajoituksia olisikaan.

 

“Mä pystyn vaikuttamaan siihen, minkälainen nuoruus täällä on, ja voin antaa nuorille mahdollisuuden käyttää omaa kieltään vapaa-ajalla.”

Ahlakorpi ei itse ole saamelainen ja puhuu äidinkielenään suomea, mutta lapsena opittu kielitaito kantaa pitkälle. Hän iloitsee nykynuorten avoimuudesta ja sosiaalisuudesta, ja haluaa rohkaista saamenkielisiä nuoria puhumaan omalla äidinkielellään. Syy on selvä: kieli ja kulttuuri kulkevat käsikkäin. Jos suomenkieliset nuoret eivät puhu nuorisotiloilla ruotsia, miksi saamenkielisten pitäisi puhua suomea?

 

Edes pakkanen ja lumi eivät lannista nuorisotyöntekijää. Ahlakorpi ajaa joka viikko noin 500 kilometriä pitämään nuorteniltoja eri kylissä. Jokaiselle matkalle on varattu niin paljon aikaa, että sen voi ajaa aura-auton perässä rauhallisella nopeudella.

Joskus tapahtumille on pakkasraja, mutta ei Ahlakorven takia. Nuoret vain eivät tule paikalle, jos on liian kylmä.

Aiheesta muualla