Vaasan läänin Nuorisotiedotus-
projekti
Ehkä kaikki sai alkunsa luolamaalauksista. Esi-isämme halusivat kertoa
seuraaville saman luolan asukeille, että tällaisia saaliita on meillä
päin tavattu saada. Kirjoitustaito kasvatti mahdollisuudet potenssiin
ääretön. Kun kivitaulut ja papyrukset oli hakattu puhki, tulivat
mukaan kuvioihin paperi, kirjapainotaito, lennätin...
Nyt elämme tietoyhteiskunnassa. Viestinnästä on tullut teollisuutta, ja sen työkaluina on koko ajan kehittyvämpi digitaalielektroniikka ja globaaleja rajojaan etsivä verkkoistuminen. Tiedottamisen idea ei ole muuttunut vuosien ja megabittien saatossa miksikään. Jollakin on yksinkertaisesti tarve kertoa muille jotain.
Asiaa on toki tutkittu myös tieteellisesti. Suosituin käytössä oleva simppeli viestintäkaavio lienee Shannonin tekninen viestintämalli.
Tiedotuksesta puhuttaessa keskitytään yleensä ajattelemaan vain oman työn tiedottamista ulkopuolisille. Kannattaa muistaa, että työyhteisön hyvän hengen yksi pääedellytys on mutkaton sisäinen tiedonkulku. Sama henkilö voi hoitaa sekä sisäistä että ulkoista tiedotusta, tai sitten tehtävät jaetaan. Pääasia kuitenkin on, että oman porukan sisäistä tiedonkulkua ei vähätellä. Sisäisen tiedotuksen yksi tunnusmerkki onkin, että silloin kun se toimii hyvin, sitä ei kukaan noteeraa.
Aikojen ja aanelosten kuluessa tiedottamistyökin rutinoituu. Et siis ehkä stressaa enää niin paljon tiedotusvälineiden lähestymistä, mutta vaarana on leipääntyminen ja itsensä toistaminen. Ympäröi itsesi virikkeillä ja pidä tuttavapiirissäsi innostavia ihmisiä. Vaihdelkaa työtehtäviä organisaationne sisällä ja käykää aina silloin tällöin kurssittamassa itseänne.
Tiedotussuunnitelmaa kootessa kannattaa olla rehellinen itselleen, eli kampanjat, jotka työmääränsä, tavoitteidensa tai rahoituksensa puolesta ovat mahdottomia hoitaa, voi suosiolla jättää pöytälaatikkoon. Jos rahoitus ei ole tiedossa suunnitelmaa tehdessä, voi ainakin asettaa tavoitteita tulevaisuuteen, se ei maksa mitään, ja varsinaiset keinot voi hioa sitten, kun kukkaro pullottaa.
Jos luvassa on jokin suurisuuntainen tapahtuma, messu, festivaali tai häppeninki, sille laaditaan oma tiedotussuunnitelmansa. Tapahtumatiedotuksen antoisin osuus on kunnon ideapalaveri. Eli kun aiemmat kokemukset on käsitelty, annetaan ideoiden lentää. Mitä mehukkaampi juttu, sen todennäköisemmin joku lähtee kehittelemään sitä tai omii kokonaan itselleen.
Saadut ideat karsitaan ja järjestellään tiedotussuunnitelmaksi. Järjestys voi olla kronologinen, oikeassa ajassa elävä, kuten tämän tiedotustekstin lopussa esitetyssä esimerkkitapauksessa. Voit myös jaotella tiedotustyön esimerkiksi sen mukaan lähestytäänkö kohdetta tiedotusvälineiden kautta vai suoraan tai mitkä osiot teet itse ja mitkä tilataan joltain ulkopuoliselta taholta.
Tiedotussuunnitelman perusteella voi sitten alkaa laskeskella tiedotusbudjettia. Jos vastassa on julma esimies, valmistaudu huolella perustelemaan tiedottamisen tärkeyttä. Saat todennäköisesti paljon puolustelutaktisia ideoita tästä tekstistä. Lähtöajatuksena on joka tapauksessa se, että miksi järjestää mitään toimintaa, josta kukaan ei tiedä mitään.
Kannattaa muistaa, että et tee tiedotteitasi ja suunnitelmiasi
toimittajia, tuttaviasi tai työtovereitasi varten vaan suurelle
yleisölle. Toimittajat ja tiedotusvälineet ovat vain välikäsiä,
eräänlaisia katalysaattoreita, jotka avittavat
tiedonkulkua. Todellinen kohderyhmäsi lukee lehtiä, kuuntelee radiota,
katselee mainoskatkoilla teeveetä ja ulkoiluttaa koiransa juuri sen
oikean lyhtypylvään juurella.
Ota siis kynä ja paperia, ja mieti, kenelle haluat viestisi
välittää. Kaipaatko valtakunnallista vai alueellista huomiota, onko
kyseessä jokin tietty ikä-, ammatti-, aate- tai harrasteryhmä? Vai
haluatko tietosi kulkeutuvan koko maailmalle? Ole ankara itsellesi,
eli realisti.
Kohderyhmää rajatessa on parempi lähteä liikkeelle liian pienestä kuin liian isosta, ja laajentaa sitä sitten tarpeen mukaan. Eli niin ihastuttavalta kuin tuntuisikin tehdä tiedotustyötä kaikelle kansalle, on muistettava, että ei ole olemassa kohderyhmää nimeltä "kaikki".
Vasta kun olet saanut paperille muutaman selkeän kohderyhmätyypin, saat jatkaa tiedottamistyötäsi eteenpäin. Kun tiedät kenelle tiedotat, pysy päätöksessäsi. Sekä viestin vastaanottajat että välittäjäportaassa työtään tekevät toimittajat osaavat arvostaa selkeyttä, joka todennäköisesti näkyy myös lopputuloksessa.
Eräs viime aikojen pop-ilmaisuista on medialukutaito. Kukin ymmärtää
sillä mitä haluaa. Yksi versio on tuntea eri mediat eli
tiedotusvälineet, tietää niiden vahvuudet ja heikkoudet ja ennen
kaikkea osata valikoida eri mahdollisuuksista juuri omaan käyttöön
parhaiten sopivat kanavat.
Paikkakunnallasi ilmestyy todennäköisesti yksi alueen ykköslehti, pari paikallislehteä sekä ehkä jokin puoluelehti. Katujen yläpuolella megahertseissä kilpailevat paikallisradiot ja alueradio. Katujen alla kulkee kaapeli, jota pitkin paikallistelevisio saapuu olohuoneisiin. Lähetät tiedotteesi tietysti kaikkiin näihin. Kaikki tiedotusvälineet pysyvät käsissäsi, kun monistat valmiiksi osoitetarroja tai ohjelmoit faxiisi niiden numerot. Parhaiten viesti menee perille, jos tiedät toimittajan, jolle lähetät postisi. Muussa tapauksessa tiedotteet kannattaa osoittaa joko oikean alan toimitukseen/toimittajalle (nuoriso-, kulttuuri-, urheilu-, kaupunki-...) tai toimituspäällikölle, joka jakaa toimittajille työt ja pitää kalenteria alueen tapahtumista.
Älä unohda lehtien teemanumeroita ja paikallisradioiden teemapäiviä
ynnä muita erikoisuuksia. Voit hyvinkin saada mahdutettua viestisi
heidän teemoihinsa.
Tietenkin kannattaa lähestyä myös myös valtakunnallisia medioita. Siis aikakaus-, ammatti- ja harrastelehdet, valtakunnalliset sanomalehdet ja tietotoimistot, Yleisradio niin televisio- kuin radioverkoillaankin sekä MTV, joka tarjoaa myös alueellista mainontaa. Tiedotusta sunnitellessa on turha olla vaatimaton. Voi hyvinkin olla, että Hesarin aluetoimittaja kaipaa repertuaariinsa jotain eksoottista pienen kunnan taiteiden yötä tai kymppiuutisten loppukevennyksessä olisi tilaa juuri yksien lypsykilpailujen verran. Voit vielä soittaa tiedotteesi perään, jos toimittaja ei muuten hiffaa elämänsä tilaisuutta.
Aikojen kuluessa on keksitty kymmeniä muitakin ilmoittelukeinoja. Lyhtypylväisiin, linja-autopysäkkeihin ja ilmoitustauluille kiinniteltävien julisteiden lisäksi tieto voi kulkea suoraan postiluukusta oletetulle kohderyhmälle oli se sitten harrasteyhdistys tai yksittäiset henkilöt. Nurkassa suriseva tietokone kätkee taakseen kokonaisen uuden maailman, eli myös verkkoja kannattaa käyttää hyväkseen.
Jos et ole varma, mistä asiakkaasi tai tapahtumasi kävijät ovat tietonsa saaneet, kysy heiltä. Kyselyiden avuksi on kehitetty uutta tekniikkaa, mutta vanha kunnon rasti ruutuunkin ajaa saman asian. Vastaamisprosenttia kasvattamaan varaat pari hyvää palkintoa.
Medioita lähestyttäessä päätyökalusi on joka tapauksessa puhelin ja parhain puolesi se, että olet aina tavoitettavissa.
Lehdistötiedote on paperi, jolle kirjoitat mitä tapahtuu, missä ja
milloin. Tiedotteen alalaidassa lukee tulevaisuuden kannalta tärkein
tieto, eli yhteyshenkilö. Yhteyshenkilöksi nimetään se, joka tietää
asiasta eniten. Luonnollisesti hänet on voitava tavoittaa kohtalaisen
hyvin ja ulosannin olisi hyvä olla sujuva. Jos tiedotteen laatija ei
ole sama kuin yhteyshenkilö, voidaan hänet mainita toisena
yhteyshenkilönä.
Toimitus muokkaa ja pätkii tiedotteesi melko varmasti. Koska
pätkiminen on luonnollista suorittaa lopusta käsin, tulee tärkein asia
ympätä heti tekstin alkuun. Toimittajiakin koulutetaan kirjoittamaan
uutisensa ikään kuin pyramidin malliin: alussa tulee keskeisin asia,
jota laajennetaan tekstin edetessä. Oikeastaan tärkein viesti välittyy
jo otsikossa, jonka olet hionut viimeisen päälle toimivaksi. Voi olla,
että toimitus ottaa oikeudekseen muutella otsikkoa paremmin omiin
tarpeisiinsa sopivaksi, mutta napakalla otsikolla olet jo saavuttanut
tärkeimmän eli toimittajan huomion.
Joskus on paikallaan liittää tiedotteen mukaan kuvia. Lehdet suosivat pääasiassa ammattikuvaajien aikaansaannoksia, mutta jos hyvin käy, lehdestä löytyy juuri sopivan kokoinen aukko täytettäväksi. Pärstäkuvat, eli ne television kuuluisat puhuvat päät ovat tylsiä. Jos tiedotettavana on jokin vuosittainen tapahtuma, ovat edellisvuotiset hyvät ja ehkä hieman erikoisetkin kuvat taivaan mannaa. Käytä mielikuvitustasi (ja mustavalkoista filmiä). Jos tapahtumalla on logo, liitä se mukaan tiedotteeseesi. Mieti myös, miten elävöittäisit sähköisiin tiedotusvälineisiin lähteviä viestejäsi.
Kivannäköistä lehdistötiedotetta on mukavampi lukea kuin tylsää. Jokin pikku erikoisuus, esimerkiksi tilanteeseen sopiva mietelause saattaa vetää käsittelijän huomion puoleensa. Piirrustustaitoiset immeiset ovat tässä tapauksessa muita paremmassa asemassa. Selkeästi tunnistettava, valmiiksi painettu aanelospohja on asiallinen, mutta persoonaton ratkaisu. Luo oma tuttu tiedotetyylisi, mutta muista, että sisältö on loppujen lopuksi tärkein seikka.
Lehdistötilaisuus kannattaa järjestää silloin, kun asiakokonaisuus on
laaja tai se edellyttää joistain muista syistä (esimerkiksi uudet
tilat, näyttely, kokemisen arvoinen esitys, millintarkka asiantuntija)
henkilökohtaista kontaktia. Yritysoppaat neuvovat
myös, että jos käsiteltävä aihe on jollain lailla ristiriitainen, ja
on oletettavissa, että toimittajat haluavat esittää kiperiä
kysymyksiä, olisi paikallaan pitää lehdistötilaisuus. Avoin
suhtautuminen on siis olennainen osa positiivisten mielikuvien
synnyttämisessä.
Tiedotustilaisuuteen tupsahtavien toimittajien määrä saattaa olla järjestäjille yllätys tai sitten he ovat täysin ajan tasalla. Helppo tapa varmistaa tulijoiden määrä etukäteen on soittaa toimituksiin pari päivää ennen h-hetkeä. Kutsuthan ovat lähteneet viikkoa-paria aikaisemmin.
Kutsusta ilmenee tilaisuuden tarkka aika ja paikka. Kutsu kannattaa
postittaa vasta sitten, kun tiedot ovat aivan varmat. Kaikki
helpottava informaatio lisää toimittajien paikalle
ilmaantumisprosenttia. Katuosoitteen lisäksi voi vielä lisätä, että
kyseessä on kuudes kerros, josta on opastus oikealle ovelle tai että
tila on kirkkoa vastapäätä hautausmaan puolelta
katsottuna. Tilaisuuden aikavalinnaksi suositellaan viikon
keskimmäisiä päiviä ja työajan keskimmäisiä tunteja. Mieti mikä aika
sopii omaan työrytmiisi parhaiten.
Muita onnistuneen tiedotustilaisuuden vinkkejä: ilmoita etukäteen tilaisuuden kesto ja tarjottavat (esim lounas); tiedotustilaisuudella on hyvä olla vetäjä, joka ottaa tulijat vastaan, ohjailee tilaisuutta ja esittelee paikallaolijat; älä odottele myöhästelijöitä, sillä muut hermostuvat; sovi alustajien kanssa heidän puheenvuorojensa pituudet, mitä lyhyempi sen parempi.
Huomioi myös radiotoimittajat, jotka tarvitsevat rauhallisen haastatteluhetken tai soittavat etukäteen ja tarvitsevat jututettavaa tiettyyn kellonaikaan suoraa lähetystä varten. Jos tulossa on televisiokalustoa, varaa töpseleitä valoille, tilaa kameroille ja poista ylimääräiset hurinat taustalta (esimerkiksi ilmastointilaite saattaa kuulostaa perin häiritsevältä).
Tarjoa kaikille toimittajille peruspaketti aanelosia, eli hienosti sanottuna press kit. Press kitiin voi koota vaikkapa perustiedotteen, jotain tietoa edellisvuotisesta vastaavasta tapahtumasta tai perustietoja taustatahostasi, kaikkien läsnäolijoiden nimet ja tittelit omalla lapullaan (käyntikortitkin ovat mahdollisia) sekä omia tiedotteita esimerkiksi joistain tapahtuman kiinnostavista osioista tai toimintavuoden kohokohdista.
Muista, että tilaisuudessa kannattaa tarjota jotain uutta tietoa, jota et ole lähettänyt toimituksiin kutsun yhteydessä. Saman tiedon voit faxata tilaisuuden jälkeen niihin tiedotusvälineisiin, jotka eivät saapuneet tiedotustilaisuuteen.
Tiedotustilaisuudessa toimittajalle on mahdollisuus tarjota viemisiksi juuri sitä tietoa, mistä hän on kiinnostunut. Valmistaudu hankkimaan toimittajalle hänen haluamansa asiantuntija haastateltavaksi tai kaivelemaan arkistojen saloista tietoja edellisvuotisista kävijäkyselyistä.
Korruptointi ei ole olennaista, mutta voithan aina laittaa toimittajalle pari lippistä kotiinviemisiksi, jos niitä sattuu olemaan ylimääräisiä.
Sen lisäksi, että toimittajat tekevät juttuja tiedotteiden ja
erilaisten kahvitteluhetkien pohjalta, he saattavat olla
kiinnostuneita pääsemään mukaan itse actioniin. Koska omaperäinen
juttu on aina kohteelleenkin parempaa mainosta, varmista toimittajasta
huolehtiminen myös itse tapahtuman ajan.
Rauhallinen lehdistöhuone on keidas kolmatta keikkaansa samana sunnuntaina heittävälle toimittajalle. Jos tilasta löytyy vielä takahuone haastattelutilaksi sekä tavaran säilytykseen ja pannussa on riittävästi kuumaa kahvia, olet oikeilla jäljillä. Huoneessa on luonnollisesti saatavilla myös toimiva puhelin ja faksi sekä lehtiöitä ja kyniä. Jos tilaisuutesi sijaitsee syrjässä tai on muuten odotettavissa, että toimittajat eivät välillä lähde takaisin toimituksiinsa, varaa myös kirjoituskone tai tekstinkäsittelylaite sekä tulostin.
Luonnollisesti olet ilmoittanut esimerkiksi messutilanteessa
lipunmyyntihenkilökunnalle, että jokainen, joka väittää olevansa
toimittaja, pääsee automaattisesti sisään. Jos mahdollista, huomioi
myös toimittajien pysäköintipaikan tarve.
Älä unohda toimittajien jälkihoitoa. Eli tapahtumien jälkeiset lopputiedotteet, tai jokin muu muistutusmateriaali ikään kuin kiitoksena hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Muista kerätä leikekirjaa julkaistuista artikkeleista ja video- ja äänikasettikirjastoa sähköisissä viestimissä olleista maininnoista. Kun olet seuraavan kerran laatimassa tiedotussuunnitelmaa, on homma huomattavasti helpompaa arkistojen avulla.
Pidä aina toimittajille suunnatuissa tilaisuuksissa vieraskirjaa esillä. Pyydä toimittajia kirjoittamaan myös yhteystietonsa ylös. Seuraavalla kerralla onkin sitten helppo soittaa tutulle toimittajalle.
Mediat ovat olemassa ihmisiä varten, ja ne täytetään asioilla, jotka
kiinnostavat niiden yleisöä. Sinun ei siis pidä pyydellä anteeksi
sitä, et haluaisit vaivata jotakuta toimittajaa
tiedotusmateriaallasi.
Ilmoittele toimituksiin itsestäsi aina, kun on jotain kerrottavaa. Pistä aanelonen postiin, kun tekeillä on uudistuksia, kun kehittelette veret seisauttavaa kesätapahtumaa tai kun toimintanne taivalta juhlistetaan merkkipäivänä. Turha tieysti mainitakaan, että liika innokkuuskin voi kostautua. Mutta sinullahan pysyy homma hanskassa, koska olet laatinut pettämättömän tiedotussuunnitelman.
Toimittajia ei tarvitse nuoleskella, vaikka toimituksiin suuntautuva
suklaarasia- ja rommipulloposti tuntuukin olevan vilkasta ainakin
joulun alla. Toimittajat ovat yleisönpalvelijoita, ja he osaavat
arvostaa työnsä taitavaa tiedottajaa. Ajattele tilanne niin, että sinä
autat toimittajaa, sillä eihän hän välttämättä tiedä hölkäsen pöläystä
asiasta, jossa sinä olet ekspertti. Jos saat autettavaksesi vanhan
toimittajan, hänellä on epäilemättä syvempi näkökulma asiasta kuin
keltanokkatoimittajalla. Nuorempi toimittaja taas on innokkaampi. Voit
ehkä joutua selittämään asian perusteellisemmin, mutta ainakaan
lopputuloksessa ei näe rutiinin patinaa.
Pidä yllä toimivaa toimittajaverkostoa. Paina mieleen niiden toimittajien nimet, jotka tekevät juttuja toimialueeltasi, ja soita suoraan heille, kun asiaa tulee. Tiukan paikan tullen voit vaikka kysyä neuvoja tiedotuspulmiisi vähän tutummalta toimitusihmiseltä.
Mainonta on maksullista tiedottamista. Tiedotus, eli mediakielellä
puffaus, on jonkinlaista yleishyödyllistä palvelutoimintaa, ja sitä
kautta ilmaista. Mainonta maksaa joko selvää rahaa tai erilaisia
vaihtokauppoja ja yhteistyösopimuksia ilmoitustilaa kauppaavien
tahojen kanssa.
Mainostaminen ei ole sattuman kauppaa. Kun ostat lehdeltä
palstamillimetrejä tai paikallisradioasemalta sekunteja, tiedät
periaatteessa tarkalleen kuinka monta lukijaa tai kuulijaa viestin
tavoittaa. Parhaassa tapauksessa pystyt vielä kohdistamaan viestisi
niin, että juuri oikea kohderyhmä havaitsee sanomasi. Tässä vaiheessa
törmäätkin enää vain yhteen ongelmaan, eli onko sinulla taloudellista
kapasiteettia lunastaa kaikki mediamyyjien lupaukset.
Ole kohtuullinen. Mitä kalliimmaksi mainoskampanja tulee, sitä paremmat suunnitelmat sinulla on oltava. Eli televisiomainosta ei tehdä vain sen takia, etä se tuntui ihan kivalta idealta. Muista myös, että varsinaisen ilmoitustilan/ajan lisäksi mainoksen valmistaminen maksaa.
Vaikka tiedotuksen ja mainonnan suunnittelu kannattaa suorittaa yhteistyössä, ei niitä pidä sotkea toisiinsa. Jotkut tiedotusvälineet saattavat harrastaa lehmänkauppoja kytkemällä ilmoitusmyynnin ja jutunkirjoitusinnokkuuden toisiinsa. Toivottavasti tällaista "tiedotusyhteistyötä" tarjoava väline ei ole paikkakuntasi ainoa, sillä moinen moraalittomuus pitäisi yrittää kitkeä heti alkuunsa.
Tiedotustekstiä muokatessasi tarkista aina välillä, että asiat on
tarjoiltu mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi. Etenkin
asiatekstiin eksyy turhan usein kirjoittajalle tuttuja sanontoja tai
käsitteitä, jotka sotkevat lukijan täysin. Lyhyesti sanottuna: mikä on
selvää kirjoittajalle, ei ole sitä välttämättä lukijalle. Helppo
konsti tarkistaa tiedon perillemeno, on luetuttaa valmis teksti
jollain mattimeikäläisellä.
Journalisti ja kouluttaja Lauri Kotilainen on seulonut suomeksi kirjoittavien pahimmat lapsukset. Seuraavat suomen kielen tappajataudit löytyvät hänen kirjastaan Hyvä lehtijuttu:
Substantiivisyöpä vaanii kaikkia asiatekstin kirjoittajia, varsinkin virkamiehiä. Eli ennen kirjoitit jotain, nyt suoritat kirjoitustoimenpiteen.
Passiivipaiseen näivettämä kirjoittaja lymyää passiivin taakse ja
sanoo: "Kirjoittaminen suoritettiin allekirjoittaneen
toimesta". Varmoja merkkejä passiivipaiseesta ovat "toimesta" ja
"taholta".
Lauseenvastikerokko ilmenee vain kirjoitetussa tekstissä. Lauseenvastikkeet ovat siis tarpeettomia puheessa, ja koska teksti on pohjimmiltaan kirjoitettua puhetta, ne ovat melko tarpeettomia tekstissäkin. Eli käytät vastiketta kirjoittaessasi näin. Toinen vaihtoehtohan on, että et käytä vastiketta, kun kirjoitat näin.
Lapamatovirkkeet ovat loisia, jotka elävät monissa omasta mielessään sivistyneissä ihmisissä. Kieltenopettajat varoittelevat liian monista lyhyistä päälauseista: "Tekstin rytmi muuttuu hakkaavaksi." Joka tapauksessa ihmisen muistiin mahtuu kerrallaan vain seitsemän sanaa ja se pätkii kaiken käsiteltävän tekstin 5-10 sanan paloiksi. Kotilaisen vinkkinä onkin, että kun ajattelet selkeästi, tulostuvat lauseetkin järkevästi paperille, ja lukija pysyy ajatuksesi perässä.
Sivistyssanojen nuppiinkihahdus on sitä, että Suomessa kutsutaan jostain ihmeen syystä vierasperäisiä sanoja sivistyssanoiksi. Oikeasti sivistyksen mitta on ammentaa kauniista äidinkielestämme vastine kaikille sivistyssanoille.
Lyhenneripuli ei onnistu ainakaan radiossa. Pidetään sitä siis myös kirjoittajien lyhennemittarina. Lyhenteiden ongelma on se, että ne pysäyttävät lukijan. eli häiritsevät häntä etenkin runsaasti viljeltyinä.
Uudissanaummetus on juuri sitä miltä se kuulostaakin. Joillakuilla joutavilla ei ole muuta tehtävää kuin keksiä joutavia uudissanoja. Ei siis kannata innostaa näitä sananikkareita käyttämällä heidän päähänpistojaan omassa tekstissään.
Länsiflunssainen ihminen suoltaa luontevasti kaikkia amerikalta kuulostavia sanoja. Lauri Kotilainen kehottaa pääasiassa pilkkaamaan kaikkia showmiehiä ja centerin omistajia.
Muotiluulotaudit ovat meille kaikille periaatteessa tuttuja. Tutki ja kuulostele ympäristöstäsi mitkä ovat tällä hetkellä eläväisimmät lentävät lauseet ja lehtienkin sivuille sujahtavat lausahdukset. Vai pitäisikö sanoa: "Jutut, jotka niiku glider in"?
Itsestäänselvyysihottuma on pinttynyt moniin meistä. Älä sano, että jokin on sanomattakin selvää. Sillä jos se on sanomattakin selvää, niin...
Tässä siis muutamia vinkkejä suomen kanssa sompailuun. Mottona on, että pidä aina käden ulottuvilla opusta, josta voit tarkastaa oikeinkirjoitusasiat, joista et ole varma. Tyyliseikoissa selviät parhaiten, jos pystyt tarkastelemaan valmistamaasi tekstiä uudestaan vähän ajan päästä. Kun et ole enää kirjoittamisen huumassa, huomaat helpommin mahdolliset sanoilla brassailut ja muut turhanpäiväisyydet.
Ajan kulun mukaan jäsennelty tiedotussuunnitelma helpotti myös muuta suunnittelutyötä, ja toimi samalla muistilistana.
Tiedotteessa kerrottiin perustiedot itse tapahtumasta. Tiedote oli aika pitkä (yksi sivu on suositus). Ideana oli, että toimittaja voisi jo pelkästään tiedotteen avulla tehdä pitemmänkin jutun kuin vain mitä tapahtuu, missä ja milloin.
Tiedotteeseen oli mahdutettu faktaa myös taustajärjestöstä ja ajankohtaisesta opiskelijoita koskettavasta uudistuksesta.