Noin joka viides nuori kärsii jonkinasteisesta mielenterveyshäiriöstä. Yleisimpiä nuorten mielenterveysongelmia ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytöshäiriöt ja päihteiden aiheuttamat häiriöt. Nuorten mielenterveyden häiriöille on tyypillistä moniongelmaisuus ja usean häiriön samanaikaisuus.

Nuorten mielenterveyden häiriöiden asianmukainen hoito on aina samalla myös ennaltaehkäisyä. Suomessa on osaamista häiriöiden hoidosta, mutta nuorten palvelujärjestelmä pitäisi nähdä kokonaisuutena nykyisistä rakenteista ja hallintokuntien rajoista välittämättä. Kehitystyön keskeisenä tavoitteena on palvelujärjestelmän pirstaleisuuden vähentäminen sekä laaja-alainen ammatillinen yhteistyö. Nykyisin voimavaroja hukataan huonosti koordinoituun työhön ja siitä seuraavaan jopa tarpeettomaan laitosmaisten ratkaisujen käyttöön. Konsensuspaneeli ehdottaa, että nuorten käytöshäiriöiden hoidossa tehostetaan monialaisia hoitokeinoja ja laaditaan Käypä hoito -suositus.

Psyykkinen terveys rakentuu monen tekijän kautta. Riskitekijöiden vastapainona suojaavien, pärjäämistä tukevien tekijöiden olemassaolo on tärkeää. Suojaavia tekijöitä ovat esim. sosiaalinen tuki, hyvä kohtelu sekä nuoren omat ongelmanratkaisutaidot. Nuorten aktiivisesti käyttämä toimintaympäristö, Internet, tulee huomioida nuorten hyvinvointipalveluita kehitettäessä.

Koulu ja perhe avainasemassa

Koulujen ryhmäkoko tulee pitää mahdollisimman pienenä: tutkimusten mukaan murrosikäiselle sopiva koko on alle 21 oppilasta. Mitä pysyvämpi ryhmä, sen positiivisemmin se vaikuttaa koulumenestykseen, minäkuvaan, itsetuntoon ja oppimismotivaatioon.

Koulujärjestelmämme ei ota riittävästi huomioon tyttöjen ja poikien kehityksellisiä biologisia ja psyykkisiä eroja. Pojat kehittyvät hitaammin, ja murrosiän kuohuntavaihe sijoittuu pojilla myöhempään vaiheeseen kuin tytöillä. Vastaavasti tytöt ovat varhemmin kypsiä optimaalisiin koulusuorituksiin.

Koska nuoruuden ja aikuisuuden somaattista ja psyykkistä terveyttä rakennetaan jo lapsuudessa, säästötoimia ei saa kohdistaa neuvolajärjestelmään tai päivähoitoon. Kouluterveydenhuoltoa tulee vahvistaa tuoreen asetuksen mukaisesti, ja jokaisessa kunnassa ja jokaisella koululla tulee olla vastuulääkäri. Vaikka äkillisesti huostaanotettujen lasten ja nuorten määrä on 2000-luvulla huolestuttavasti kasvanut, ongelmien korjaus ei saisi korostua ehkäisevien toimien kustannuksella. Palveluverkkoa tulisi vahvistaa hyvinvoinnin tukemiseen ja pahoinvoinnin ehkäisemiseen jo lapsuusvaiheessa tukemalla erityisesti yhden vanhemman perheitä sekä rakentamalla ja kehittämällä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoajien moniammatillisia arviointi- ja hoitotiimejä.

Perhe on nuorten arvomaailmassa korkealla, ja vanhempien tuki, ohjaus ja valvonta ovat nuoruusikäisille erityisen tärkeitä. Niiden horjuminen esimerkiksi vanhemman työttömyyden tai mielenterveyshäiriöiden vuoksi heijastuu nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Suomalaisten lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt ja perheissä on väkivaltaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Väestöryhmien välisten erojen synty alkaa lapsuudessa ja jatkuu nuoruudessa, mikä näkyy opintomenestyksen ja terveyden välisissä yhteyksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että terveysongelmat ja haitalliset tottumukset kasautuvat jo nuoruudessa niihin ryhmiin, jotka sijoittuvat aikuisena alempiin koulutus- ja sosiaaliryhmiin.

Suurin osa nuorista voi hyvin

Nuoria, 13–22 -vuotiaita on koko väestöstä noin 12 %. Heistä yli 80 % arvioi terveydentilansa hyväksi tai erittäin hyväksi. Toisaalta noin joka kymmenes 12–18 -vuotias ilmoittaa jokapäiväistä elämää haittaavan pitkäaikaisen sairauden (yleisimmin diabeteksen, astman tai allergian), vian tai vamman. Nuorten stressioireista etenkin niska-hartia- ja selkäoireet sekä väsymys ovat lisääntyneet. Tätä selittää osaltaan se, että noin kolmannes lukiolaisista ja ammattikoululaisista menee nukkumaan vasta puoliltaöin.

Murrosiän aikataulu on varhaistunut, nykyisin kuukautiset alkavat 10,5–15,5 -vuotiailla eli kolme vuotta aikaisemmin kuin 100 vuotta sitten. Tästä seuraa, että sukukypsyyden ja psykososiaalisen kypsyyden välinen kuilu kasvaa. Aikatauluihin nähden sekä varhainen että myöhäinen kypsyminen ennustavat sekä somaattisen että psykososiaalisen kehityksen ongelmia.

Seksuaaliterveyteen liittyvän asiallisen ja riittävän omaa kehittymistä koskevan tiedon saannin turvaaminen nuorille on välttämätöntä, jotta he voisivat tehdä omaa terveyttään edistäviä ratkaisuja. Neuvonnan tulee olla kattavaa ja sitä tulee kehittää käyttäen sosiaalisen median keinoja. Verkossa toimivat koulukohtaiset seksuaalineuvontapalvelut toimisivat luontevana ja luotettavana neuvontapalveluna nykyisten palveluiden rinnalla.

Suomalaisten nuorten tupakan ja alkoholin käyttö on eurooppalaisia nuoria runsaampaa. Humalajuominen lisääntyi 1970-luvulta 2000-luvulle. Tyttöjen humalajuomisen ja tupakoinnin lisääntyessä poikia nopeammin sukupuolten väliset erot ovat vähentyneet. Kuvantamistutkimukset osoittavat päihteiden käytön vaikuttavan nuoren aivojen kypsymiseen. Mitä nuorempana käyttö aloitetaan, sitä suuremmat ovat haitat.

Nuorten ylipaino on lisääntynyt tasaisesti 1970-luvun lopulta 2000-luvulle. Nuorista 18-24 -vuotiaista miehistä 31% ja naisista 20 % on ylipainoisia ja esimerkiksi asepalvelusta suorittavien kunto on merkittävästi huonontunut viimeisten 40 vuoden kuluessa. Lihavuus on laajasti myös nuoria koskettava kansanterveydellinen ongelma, ja siihen liittyy vakavia ruumiillisen terveyden riskejä varsinkin aikuisiässä. Lihavuus uhkaa yleistyessään myös lasten ja nuorten ruumiillista terveyttä ja psyykkistä hyvinvointia.

Tutkimusta ylisukupolvisuudesta, vaikuttavuudesta ja sosiaalisesta mediasta

Psykososiaalisten interventioiden, lääkehoidon ja preventiomenetelmien vaikuttavuustutkimusta tarvitaan lisää. Ylisukupolvisuudesta, koulutukseen kohdistuneiden säästöjen vaikutuksista tai vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa ei tiedetä tarpeeksi. Myös nuorten mielenterveyden häiriöiden etiologiasta ja häiriöiden syntymekanismeista, nuoruusiän syrjäytymisestä sekä mielenterveyden häiriöiden ja työkyvyn välisen yhteyden tarvitaan lisää tutkimustietoa.