Lausunnot

03.03.2011: Lausunto selvitykseen järjestöjen taloudellisista edellytyksistä

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry Lausunto 3.3.2011

Oikeusministeriölle

Asia: Järjestöjen taloudelliset toimintaedellytykset (oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 2/2011)

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää Järjestöjen taloudelliset toimintaedellytykset -selvityksestä seuraavaa:

Selvitysmiehet Aaro Harju ja Jorma Niemelä ovat tehneet perusteellista työtä ja vastaavat hyvin valtioneuvoston 4.2.2010 hyväksymän periaatepäätöksen demokratian edistämisestä Suomessa edellytykseen, että kansalaisjärjestöjen taloudellisista toimintaedellytyksistä tehdään selvitys.

Selvityksessä järjestöjen taloudellisista toimintaedellytyksistä tehdään toimenpide-esityksiä, joihin Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ottaa seuraavassa kantaa.

Lausunnon yhteenvedossa (s.13) mainittu palveluiden kehittäminen kuntien kanssa kumppanuudella ei näy missään suosituksessa. Kumppanuuden pitäisi tarkoittaa aitoa kumppanuutta, jossa molemmilla puolilla on omia tavoitteita näkyville tuotuna, eikä kumppanuus rakennu yksipuoliseksi ostopalvelusopimukseksi. Tarvetta olisi luoda kumppanuudelle malleja ja ottaa käyttöön yhteistoimintasopimuksia.

2. Politiikkatason kysymykset

2.1. Ohjelmaperusteinen rahoitus

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi kannattaa ehdottomasti sitä, että kansalaisyhteiskunnan keskeiset, ajankohtaiset kehittämisasiat kirjataan tulevaan hallitusohjelmaan

Mikäli kansalaisjärjestöille suunnatusta hankerahoituksesta osa varataan ohjelmalliseen, kaikkia kansalaisyhteiskunnan toimijoita koskevaan kehitys- ja muutostyöhön, on tarkkaan harkittava, mikä taho tai mitkä tahot tätä työtä tekevät. Hankerahoituksen varaaminen tarkoitukseen ei saa olla järjestöjen toimintaa heikentävää, vaan siitä pitää aidosti olla kansalaisjärjestöille hyötyä. Prosessissa on kansalaisjärjestöjä kuultava laaja-alaisesti ja osallistavasti.

2.2 Palvelutoiminnan selkiyttäminen

2.2.1. Erityisryhmien tarpeiden huomioon ottaminen

Järjestöjen asema ja toimintaedellytykset ovat muuttuneet erityisesti sisämarkkinasääntelyn ja sen pohjalta tehtyjen kansallisten linjausten myötä. Yhteiskunnan hyvinvointitavoitteiden kannalta ei
ole järkevää, että huono-osaiset kansalaiset joutuvat kärsimään rahoitusjärjestelmien muutoksista. Tämän vuoksi on syytä luoda periaatteet toimintalinjoista rahoitusjärjestelmän muutosten yhteydessä ja varsinkin tilanteissa, joissa rahoitetaan haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien palveluita. Kun luodaan toimintalinjoja rahoitusjärjestelmien muutosta ja niiden vaikutusta tulee tarkastella kokonaisuutena.

2.2.2. Yhteiskunnalliset yritykset

Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin kehittämistä pohtinut työryhmä luovutti yksimieliset ehdotuksensa elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle ja työministeri Anni Sinnemäelle 18.2.2011.

Työryhmän mielestä yhteiskunnallista yrittäjyyttä tukemaan ei tarvita uutta erillistä tukijärjestelmää, sillä kaikki olemassa olevat yritystukijärjestelmät ovat myös yhteiskunnallisten yritysten hyödynnettävissä. Asiakas- ja yrityskentässä erottautumista ja toimintamallin tunnettuutta edistämään työryhmä ehdottaa yhteiskunnalliselle yrityksille myönnettävää merkkiä.

Työryhmä tunnistaa kolme yhteiskunnalliseen hyvään tähtäävää yrittäjyyden toimintamallia: 1) eettistä arvoperustaa ja kestävää kehitystä voimakkaasti korostavat uuden sukupolven yrittäjät, 2) yhteiskunnallisin tavoitteita toteuttavien perus- ja hyvinvointipalvelujen tuottajat sekä 3) yritykset, joiden on toiminta-ajatuksensa mukaan kohdennettava toimintansa tuotto yhteiskunnallisen hyvän edistämiseen ja jotka toimivat eettisesti kestävällä tavalla.

Työryhmän ehdotukset antavat hyvän pohjan mallin kehittämiselle ja asia on syytä ottaa seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan. Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin kehittäminen tarvitsee oman kehittämisohjelmansa.

2.2.3. Julkisen palvelun velvoite ja SGEI-palvelut

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvillä palveluilla eli ns. SGEI-palveluilla (= services of general economic interest) tarkoitetaan yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja, joiden saatavuuden kansalliset viranomaiset katsovat yhteiskunnallisesti niin tärkeäksi, että viranomainen voi asettaa siksi niille ns. yleispalveluvelvoitteen. SGEI- palvelun määrittely kuuluu kansalliseen kompetenssiin eli on jäsenvaltioiden tehtävä. Suomessa on sairaus-, vamma- tai sosiaalisista vaikeuksista kärsiviä ryhmiä, joiden palveluiden järjestämiseen ei ole muodostunut eikä ole edes muodostumassa markkinoita.

Allianssi tukee sitä, että Suomessa käynnistetään SGEI-määrittelytyö valtioneuvoston linjauksen mukaisesti, luodaan SGEI-palveluille juridinen pohja sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä ja muuta lainsäädäntöä uudistettaessa sekä luodaan kansalliset käytännöt SGEI-palvelujen määrittelemiseksi.

2.2.4. Hankintalain täsmennykset

Allianssi tukee sitä, että kuntien hankinta- ja sopimuskäytäntöjä kehitetään siten, että niissä hyödynnetään mahdollisimman laajasti hankintalain antamat mahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalvelujen erityisluonteen huomioon ottamiseksi. Tämä mahdollistaisi myös ennaltaehkäisevän nuorisotyön nykyistä paremmin.

2.2.5. Yleishyödyllisyyden määritteleminen

Järjestön yleishyödyllisyyden käsite on nykyisin käyttötarkoitussidonnainen ja sillä on monta erilaista, lakiperäistä määritelmää. Yleisimmin yleishyödyllisyyden määritelmä otetaan tuloverolaista. Yleishyödylliset kansalaisjärjestöt katsovat, että olisi luontevaa, että aatteellisia kansalaisjärjestöjä koskeva yleishyödyllisyyden määritelmä olisi olemassa. Yleishyödyllisyyden määrittely on enemmän kansallista omaleimaisuutta suojeleva yhteiskuntapoliittinen kysymys kuin verotuksellinen tai kilpailuoikeudellinen kysymys. Olisi suotavaa, että valtioneuvosto hyväksyisi kannanoton, jossa se toteaa yleishyödyllisyyden yleiset periaatteet sekä yleishyödyllisten yhteisöjen että yleishyödyllisten palveluiden osalta ja yleishyödyllisen kansalais- ja järjestötoiminnan arvon suomalaisessa yhteiskunnassa.

2.3 Työllistämiseen liittyvät kysymykset

2.3.1. Työllisyyspoliittinen avustaminen

Kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistyvien ja syrjäytymisuhan alla olevien kuntouttamisessa ja työllistämisessä.

Allianssi kannattaa, että työllisyyspoliittinen avustaminen räätälöidään entistä paremmin kansalaisjärjestöjen tarpeisiin niin, että avustaminen ottaa huomioon työttömyyden rakenteen ja työttömien tilanteen tällä hetkellä sekä järjestöjen mahdollisuudet työllistää tuloksellisesti työttömiä. Tämä liittyy läheisesti SGEI-palvelujen määrittämiseen sekä yleishyödyllisten toimijoiden ei-taloudellisen toiminnan määrittelyyn.

2.3.2. De minimis

De minimis -tukea eli vähämerkityksellistä tukea, voidaan kolmen vuoden aikana myöntää enintään 200 000 euroa ilman, että se vääristää kilpailua. De minimis -sääntely on laaja asia, jota ollaan Suomessa vasta tuomassa käytäntöön. De minimis -säädösten soveltaminen on tuonut ongelmia myös kansalaisjärjestöjen työ- ja työllistämistoimintoihin.

Valtiolla olevat mahdollisuudet rajata joitain yhteiskunnan kannalta merkittäviä toimintoja de minimis -sääntelyn ulkopuolelle on hyödynnettävä. Allianssin mielestä näitä pitää olla ainakin vaikeasti työllistettäviin ja nuorisotyöttömiin liittyvät tuet sekä vain järjestöjen perustehtävän toteuttamista auttavat tuet (vapaaehtoisten toiminnan tukeminen, joka ei liity palveluntuotantoon).

TEM määrittää säädöksen tulkinnan puitteet, mutta mitään yksiselitteistä ohjetta TEM ei ole asiasta antanut. Hanketukipäätöksessä asia katsotaan toiminta- ja toimenpidekohtaisesti. Allianssi yhtyy selvityksessä esitettyyn toimenpiteeseen, että de minimis -säännön tulkinta ja soveltaminen tulee selvittää aina etukäteen epäselvyyksien välttämiseksi.

2.4. Verotus ja varainhankinta

2.4.1. Järjestöllisen toiminnan verotus

Allianssi on selvityksen kanssa samaa mieltä, että kansalaisjärjestöjen verotuksessa tarvitaan verohallinnon ohjeiden ja erilaisten työryhmätyöskentelyjen sijasta poliittinen ja lainsäädännöllinen linjaus, jolla varmistetaan yleishyödyllisen kansalaisjärjestötoiminnan verovapaus niillä alueilla, joissa on kyse yleishyödyllisestä taloudellisesta toiminnasta. Verotuksen ei pidä vaikeuttaa kansalaisjärjestöjen toimintaa vaan tukea sitä ottaen luonnollisesti huomioon elinkeinotoiminnan ja kilpailuneutraalisuuden asettamat reunaehdot. Tarvittaessa tulee uudistaa tulo- ja varallisuusverolaki yhteisöjen verotuksen osalta.

2.4.2. Lahjoitusten verovähennysoikeus

Allianssi kannattaa lahjoitusten verovähennysoikeuden ulottamista kansalais- ja järjestötoimintaan. Asiaan liittyvät seikat on syytä selvittää.

2.4.3. Yhdistysten rahankeräys

Kansalais- ja järjestötoiminnassa tapahtuvan pienimuotoisen rahankeräämisen menettelyjä on yksinkertaistettava.

2.5. Rahapeliyhtiöiden asema

2.5.1. Rahapeliyhtiöiden yksinoikeusasema

Rahapelaamisesta johtuvaa rikollisuutta ja sosiaalisia haittoja ehkäisevän rahapelien yksinoikeusjärjestelmän suotuisana sivuvaikutuksena syntyvä tuotto mahdollistaa laajan järjestöjen parissa tehtävän ammatillisen ja vapaaehtoistyön avulla hyvän elämän edellytykset kaikille suomalaisille sekä kilpailukykyisen, elinvoimaisen ja innovatiivisen yhteiskunnan. Kansallisesti on sitouduttava vahvasti siihen, että yksinoikeusjärjestelmä säilytetään. Nykyistä, jakosuhdelakiin perustuvaa mallia on pidettävä yllä. Tämä on ylivoimaisesti edullisin tapa ylläpitää ja edistää kansalaisten hyvinvointia ja kasvattaa suomalaisen yhteiskunnan sosiaalista pääomaa.

Mikäli rahapeliyhteisöjen ohjauksen yhteensovittamista varten perustetaan neuvottelukuntatyyppinen yhteistyöelin ja muihin arpajaisiin ja rahankeräyksiin liittyviä asioissa varten erillinen neuvottelu- tai lautakunta, niissä tulee olla kansalaisjärjestöjen edustus.

2.5.2. Rahapeliyhtiöiden rahoitus järjestöille

Arpajaislain perusteluissa korostetaan, että vapaaseen kilpailuun liittyvä liikevoiton maksimointi tai julkisten peruspalvelujen rahoituksen rakentaminen rahapelituottojen varaan johtaa helposti tuottotavoitteiden ylikorostumiseen ja siten pelihaittojen riskin kasvuun. Myös EU-oikeudellisesti pelimonopolin perusteleminen olisi vaikeaa, mikäli tuotto käytettäisiin suoraan valtion budjetin yleiskatteeseen. Tuottojen käyttäminen yleishyödylliseen kansalaistoimintaan on tässä suhteessa turvallisempi ratkaisu.

Valtiovalta on aika ajoin ohjannut rahapeliyhtiöiden voittovaroja tiettyihin erityskohteisiin, joiden ei voida katsoa olevan yleishyödyllisiä. Vuosina 1995-2009 Veikkausvoittovaroin rahoitettiin kirjastojen lakisääteisiä käyttökustannuksia ja vuodesta 1993 on Raha-automaattiyhdistysvaroista rahoitettu sotaveteraanien kuntoutusta. Vastaavan kaltainen rahapeliyhtiöiden voittovarojen käyttö selkeästi budjettivaroin katettaviin toimiin on vastaisuudessa estettävä.

Niin kannatettavaa toimintaa kuin veteraanien kuntoutus onkin, se on selkeästi muun vanhus- ja
sairaanhoidon lailla terveydenhuollollista toimintaa, joka pitää rahoittaa verovaroin.

Tieteen (Suomen Akatemia, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Heureka suurimpina tuettavina) tukemista Veikkausvoittovaroin ei voida pitää yleishyödyllisen toiminnan tukemisena. Allianssin mielestä tiede (mainitut toiminnot) pitäisi siirtää tuettavaksi sataprosenttisesti budjettivaroista.

3. Järjestö- ja kansalaistoiminnan avustaminen julkisista varoista

3.1 Kansalliset toiminta-avustukset

3.1.1. Ministeriöiden avustuskäytäntö

Hyvä hallintotapa

Ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä ja vuoropuhelua on syytä jatkaa ja kehittää kansalaisjärjestöjen asiantuntemuksen hyödyntämiseksi ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseksi. Avustuskäytäntöjen on oltava läpinäkyviä.

Avustusprosessit

Allianssi tukee sitä, että ministeriöiden osalta siirrytään yhtenäiseen avustusprosessiin.

Avustuslajit

Suomessa järjestöjen perusrahoitus tapahtuu yleisavustuksilla, joilla järjestöt toteuttavat omaa, itse määrittelemäänsä yleishyödyllistä tehtävää. Sen lisäksi on hankeavustuksia tarkoin määriteltyihin hankkeisiin. Rahoituksen painopiste on viime vuosina siirtynyt yleisavustamisesta hankeavustamiseen. Tämä on johtanut siihen järjestöt joutuvat hankkeistamaan jopa perustoimintojansa ja toisaalta hankkeet saattavat olla jatkuvia. Hankeavustaminen on järjestöjen kannalta työlästä hakea ja hallinnoida.

Allianssin mielestä avustamisen pääpaino pitäisi olla yleisavustuksissa ja hankerahoitusta annetaan vain selkeisiin hankkeisiin. Näin turvataan parhaiten suomalainen moni-ilmeinen kansalaistoiminta jatkossakin. Yleisavustusten korostaminen luo vankempaa pohjaa järjestöjen perustyölle jota hanke- ja investointiavustukset luontevasti tukevat.

Avustuksen hakeminen

Avustusten hakemisen tulisi olla mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista sekä niiden käsittelyä tukevaa. Allianssi tukee esitystä sähköiseen hakemisjärjestelmään siirtymisestä.

Päätöksenteko

Allianssin mielestä on hyvä, jos valtionavustusjärjestelmässä päästään yhteneväisiin päätösaikoihin valtionavustusten suhteen, se lisää järjestöjen toiminnan suunnitelmallisuutta ja ennakoitavuutta. Vuosiavustuksissa pitäisi siirtyä käytäntöön, että päätökset tehtäisiin viimeistään tammikuun lopussa, nykyinen käytäntö, jossa päätökset venyvät pitkälle kevääseen, on avustettavien järjestöjen kannalta kestämätön, koska ne joutuvat epävarmoina rahoituksestaan "roikkumaan löysässä hirressä". Tälloin esim. opetus- ja kulttuuriministeriön avustushakemukset haettaisiin kuukautta aikaisemmin, lokakuun loppuun mennessä.

Selvityksessä ehdotetaan myös siirryttäväksi käytäntöön, jossa kaikissa ministeriöissä avustettavia järjestöjä edustavalta taholta pyydetään lausunto virkamiesvalmistelussa tehdystä avustusehdotuksesta. Lausunnot eivät olisi päätöksentekijää sitovia.

Selvityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi järjestöjen edustajista koostuvien elinten oikeus tehdä esitys julkisten avustusten jaosta, koska kaikki valtionavustusta saavat järjestöt eivät ole nykyisin tasavertaisessa asemassa avustusten jaon suhteen ja koska vallitseva käytäntö eräiden järjestöjen erityisaseman osalta ei vastaa nykyisiä läpinäkyvyys- ja neutraalisuusperiaatteita.

Nuorisotyön ollessa kyseessä tämä vaatisi nuorisotyönlain 2. luvun 6 §:n muuttamista, jossa säädetään valtioneuvoston asettamasta arviointi- ja avustustoimikunnasta. Vaikka arviointi- ja avustustoimikunta tekeekin esityksen avustusten jaosta, lopullisen päätöksen tekee vastuuministeri. Kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta tulee käyttää ja järjestöjä kuulla avustuspäätöksiä valmisteltaessa jatkossakin. Allianssi ei esitä, että avustus- ja arviointitoimikunnasta luovuttaisiin.

Maksatus

Maksatuksen tulee olla yksinkertaista ja maksatuserien tarkoituksenmukaisia.

Ennakko

Ennakkoja pitää olla tarpeen vaatiessa mahdollista myöntää ja niiden hakemisen tulee olla yksinkertaista.

Ohjeistus ja neuvonta

Ohjeiden tulee olla selkeitä ja mahdollisimman yhteneviä koko valtionhallinnossa. Erityiskysymyksissä ministeriöiden on syytä varata aikaa ja resursseja neuvontaa varten.

3.1.2. Raha-automaattiyhdistyksen avustuskäytäntö

Muualla selvityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi järjestöjen edustajista koostuvien elinten oikeus tehdä esitys julkisten avustusten jaosta, koska kaikki valtionavustusta saavat järjestöt eivät ole nykyisin tasavertaisessa asemassa avustusten jaon suhteen ja koska vallitseva käytäntö eräiden järjestöjen erityisaseman osalta ei vastaa nykyisiä läpinäkyvyys- ja neutraalisuusperiaatteita.

Allianssin mielestä kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta tulee käyttää ja järjestöjä kuulla avustuspäätöksiä valmisteltaessa jatkossakin.

Selvitysmiehet esittävät, että vaikka järjestöjen edustajista koostuvien elinten oikeus tehdä esitys julkisten avustusten jaosta lakkautettaisiin, Raha-automaattiyhdistyksen avustusten valmistelukäytäntö poikkeaisi tästä. Allianssin mielestä, mikäli muutoksiin lähdetään, sääntöjen pitää olla samat koko kansalaisjärjestökentällä.

On tärkeää kiinnittää huomiota todelliseen esteettömyyteen ja läpinäkyvyyteen jakoesityksen valmistelussa ja päätöksenteossa.

Selvityksessä todetaan, että RAY:n avustuksista päätetään nykyään valtioneuvostossa, joka on enemmänkin muodollisuus ja ehdotetaan päätöksen teon siirtämistä sosiaali- ja terveysministeriöön, jossa on alan todellista tietoa. Allianssin mielestä ehdotus on kannatettava.

Samoin Allianssi tukee ministeriöiden tulevan yhtenäisen asiointijärjestelmän ja RAY:n käytössä oleva järjestelmän sovittamista mahdollisimman paljon samankaltaisiksi.

3.1.4. Kuntien avustuskäytäntö

Allianssi tukee esitystä, jonka mukaan kunnissa luodaan kansalaisjärjestöstrategiat, joissa määritetään pitkäjänteisesti avustustoiminnan tason ja painopisteiden, kumppanuuksien rakentamisen, toimitilojen luovutuksen ja palveluiden hankinnan politiikat. Kuntien palvelutoimintaa kehitetään kumppanuuden perustalta siten, että kansalaisjärjestöjen työ tulee näkyväksi osana kuntayhteisöä muiden muassa verkkopalveluissa sekä yleisen kansalaistoiminnan että erityisesti vertaisryhmätoiminnan osalta.

Valtion kunnille maksamissa valtionavustuksissa ilmenee kuntatalouden nykyisessä tiukassa tilanteessa ns. perälaudan vuotamis-ilmiötä. Kun valtio lisää rahoitustaan jollekin toiminnan sektoreista, se ei lisää ja/tai tehosta kyseistä toimintaa kunnassa, koska kunta siirtää toimelta pois vastaavan määrän omaa rahoitustaan. Tämän vuoksi Allianssi katsoo, että valtion ohjausvaltaa valtionavustuksissa on syytä palauttaa.

Ainakin nuorisotoimen piirissä kunnat tekevät yhä useammin järjestöjen kanssa ostopalvelusopimuksia perinteisen avustamisen sijaan. Olisi suotavaa, että selvitettäisiin kansalaisjärjestöjen ja kuntien välisten ostopalvelusopimusten suhde elinkeinotoimintaan, verotukseen ja de minimis-säädöksiin ja tähän luotaisiin yhtenäinen ohjeistus.

3.1.5. Epämuodollisen kansalaistoiminnan rahoitus

Kansalaistoiminta on muutoksessa. Kansalaiset yhä harvemmin sitoutuvat pitkäjänteiseen toimintaan, vaan usein jonkun määrätyn hyvän asian tekemiseksi muodostuu lyhyempi tai pitempikestoisia epämuodollisia kansalaisryhmiä

Allianssi tukee selvityksessä annettuja esityksiä vapaan, ei-rekisteröityneen kansalaistoiminnan rahoittamis- ja avustamiskäytännöistä.

3.1.6. Julkisen rahoituksen väliinputoajat

Allianssin mielestä on tärkeää, että ministeriöt ja kunnat tunnistavat väliin putoavat kansalaistoimijat ja huolehtivat siitä, että myös nämä ryhmät saavat julkista tukea omaan kansalaistoimintaansa.

Selvityksessä ehdotetaan, että KYT-neuvontapalvelupisteiden kaltaiset alueorganisaatiot toimivat opastajina ja välittävinä organisaatioina väliinputoajien kansalaistoiminnan rahoituksen järjestämisessä.

Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo -hankkeessa, jonka pääasiallinen tehtävä on tarjota maahanmuuttajien yhdistyksille tukea esimerkiksi yhdistyksen perustamisessa, yhdistyksen rekisteröimisessä, taloudenhuollossa, tiedotuksessa, rahanhaussa, toiminnan suunnittelussa ja toimintojen ylläpitämisessä on huomattu, että maahanmuuttajatoimijat osaavat usein hakea monimutkaisiakin rahoituksia, mutta hakijoiden järjestöorganisaatio on vielä niin heikko, ettei rahoitusta myönnetä tästä syystä. Tästä syystä rahoitusta tulisi ohjata myös tukipalveluihin, joissa vahvistetaan maahanmuuttajajärjestöjen organisaatioita.

Rahoitusrakenteet ohjaavat liiaksi esimerkiksi maahanmuuttajajärjestöjen toimintaa ja rahoituskanavat eivät tunnista maahanmuuttajajärjestöjen monialaista toimintaa ja tämä voi tulla esteeksi rahoituksen saamiselle. Rahoitusrakenteiden tulisi olla joustavampia tässä mielessä.

Opastajana ja välittävänä organisaationa Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo -hanke on saanut mittavaa kokemusta juuri maahanmuuttajajärjestöjen parissa tehtävästä tuki- ja neuvontatyöstä, joka edellyttää matalan kynnyksen palveluita ja jalkautumista. On tärkeää, että tämäntyyppiset organisaatiot huomioidaan yhtenä toimijana KYT-neuvontapalvelupisteiden lisäksi. Lisäksi pitkällä tähtäimellä maahanmuuttajajärjestöjen koalitiojärjestöt eri paikkakunnilla voisivat hoitaa tätä neuvontaa myös itse.

3.2. EU-avustaminen

3.2.1. Rakennerahastotuki

Ohjelmien valmistelu

On tärkeää, että suomalainen järjestökenttä on monipuolisesti mukana valmisteluprosesseissa ja -komiteoissa.

Tukikelpoiset menot

Allianssin mielestä tukikelpoisuussäädöksiä Suomessa on uudistettava siten, että välilliset kustannukset lasketaan joko kiinteällä hinnalla tai vakiotaulukkojen perusteella.

Liikkumavara tukikelpoisten menojen sisällä

On tärkeää, että uusiin hankeohjeisiin kirjataan, että hankkeen toteuttaja voi poiketa enintään 10 prosenttia hyväksytyistä kustannuksista eri kuluerien osalta, kunhan kokonaiskustannukset pysyvät hyväksytyssä laajuudessa ilman, että hankkeen toteuttajan tarvitsee anoa kustannusarvion tarkistamista. Tämä lisää joustavuutta ja tehokkuutta, ja tarkoituksenmukaisuutta.

Valintaperusteet

Allianssin mielestä kansallinen päätäntävalta ohjelmakauden valmistelussa on keskeistä. Silloin kuin hakijaksi toivotaan myös tai erityisesti järjestöjä ohjelmakriteerien kohdalla huomioitava niiden sopivuus järjestölähtöiselle toiminnalle. Innovatiivisuuden tulee ymmärtää koskettavan myös jo kehitettyjen hyvien käytäntöjen käyttöönottoa tai hyödyntämistä, ei vain uusien kehittämistä. Tulosten kuvaamisessa on määrällisten mittareiden rinnalla tärkeää huomioida matalan tason omaan ammatilliseen osaamiseen perustuvien vaikutusten osoittaminen.

Tukitasot, omarahoitus ja luontaissuoritukset

OK-opintokeskuksen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutilla teettämän, neljän järjestön vapaaehtoistyön kansantaloudellisia vaikutuksia koskevan tutkimuksen mukaan yhden vapaaehtoistyöhön sijoitetun euron tuotto on kuusi euroa. Vaikka vapaaehtoistyö on tuottavaa, sekään ei ole ilmaista, vaan tarvitsee panoksia. Yksi osa tätä panostusta on luontaissuoritukset. Luontaissuoritusten määrittelyä on syytä selkeyttää ja niiden on voitava olla jatkossakin osa omarahoitusosuutta.


Kuntarahoitus

Kunnallinen rahoitus on tärkeä osa hankkeiden kokonaisrahoitusta. Viranomaisten tulisi käyttää laajasti harkintavaltaansa siinä, minkä suuruista rahoitusta kunnilta vaaditaan, pelkkä "minimitaso" on usein itse hankkeen kannalta merkityksetön, mutta ei myöskään juurruta kuntaa ja hanketta toisiinsa. Kuntien tulee linjata hanketoimintojen merkitys ja osallistuminen niihin omissa kansalaisjärjestö- ja kuntastrategioissaan yhteistyössä järjestöjen kanssa.

Maksatus ja ennakko

Maksatuseristä sopiminen yhdessä on tärkeää. Hankkeen alkuvaiheessa haettava ennakko on kannatettava ajatus, mikäli se voidaan tehdä myös pienten toimijoiden osallistumisen mahdollistavalla tavalla (vakuudet jne). Maksatushakemusten yhteyteen liitetty ennakko (esim. 30 %) yleisenä käytäntönä vähentäisi maksatusten viivästymisestä aiheutuvaa haittaa sekä lisäisi luottamuksen rakentumista viranomaisen ja hakijan välillä.

Väliinputoajat

Allianssi tukee vahvasti mahdollisuutta siirtää hanketuki toiselle toimijalle. Näin myös pienet toimijat ja ns. väliinputoajat voivat olla mukana toteuttamassa rakennerahastohankkeita.

Ohjelmakausien katkeamaton toteutus

Hanketoiminnasta on tullut merkittävä tapa tuottaa toimintoja ja palveluita. Ohjelmakausien katkeamattomuudella huolehditaan hyvinvoinnin kannalta tärkeiden asioiden pysyvyydestä sekä osaamisen säilymisestä kansalaisjärjestöissä.

3.2.3. Kulttuuri-, nuoriso-, kansalais- ja oppimisohjelmatuki

Pienet järjestöt ja toimijat kärsivät, koska hankkeiden haku vaatii osaamista ja ajankäyttöä. On perusteltua valmistella tulevat kulttuuri-, nuoriso-, kansalais- ja oppimisohjelmat niin, että tuen hakija voi hakea valmistelurahaa hankkeen suunnitteluun ja eurooppalaisten partnereiden etsintään.

Ohjelmakauden valmistelussa on vaikutettava siihen, että rahoitusten haku- ja asiointimenettelyt yksinkertaistuvat nykyisestä.

3.2.7. Hanketoiminnan puskurirahasto

Euroopan Unionin erilaisten tukien maksu on tuskallisen hidasta ja tuet saadaan jälkikäteen. Nuorisojärjestöt ovat usein vähävaraisia ja niillä on harvoin varaa rahoittaa EU-hanketta ns. omista varoistaan. Tämä estää nuorisojärjestöjä hakemasta EU-tukea toimintoihinsa.

Selvityksessä ratkaisuksi tähän esitetään EU-hankkeiden maksatuksen nopeuttamista ja tarvittaessa ennakon myöntämistä järjestöille. Toiveeseen perustaa EU-hankkeisiin puskurirahasto selvitys suhtautuu suurin varauksin, mm. sen vaatimien pääomien suhteen.

EU-maksatuksen nopeuttaminen on toivottavaa, mutta ennakkojen myöntäminen ei ratkaise vähävaraisten järjestöjen ongelmia EU-hankkeisiin ryhtymisessä, koska, kuten selvityksessä toisaalla todetaan, ennakon vakuutena on tuen saajan antama ja rahoittajan hyväksymä vakuus, jota vähävaraisen järjestön on vaikea tai mahdoton hankkia.

Allianssi toistaa usein ilmaistun kantansa, että Suomeen pitää perustaa EU-hankkeita varten puskurirahasto ("investointirahasto"), josta järjestöt saisivat lainaa EU-rahoitteisten toimintojensa toteuttamiseen siten, että järjestöt maksavat lainat takaisin kun EU-tuki saapuu. Tai rahaston perustamisen mahdollisuudet ja reunaehdot pitäisi ainakin huolellisesti selvittää.

4. Muut kysymykset

4.1. Avustusneuvonta ja tukipalvelu

Allianssin mielestä kansalaisjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat tarvitsevat avustusten tekemisessä neuvontaa ja tukea. Allianssi ei ota kantaa tämän palvelun organisoitumismuotoihin, vaan katsoo, että asiaa on syytä valmistella avoimesti ja laajapohjaisesti.

Avustusneuvonnan ja tukipalveluiden osalta rahoitusviranomaisilta tulee edellyttää vastuuta ennakoivasta tavasta toimia.

4.2. Säännöllinen kartoitus järjestöjen rahavirroista, toiminnan volyymistä ja vapaaehtoistyön määrästä

Kansalaisjärjestöjen rahoituksesta, toiminnasta ja vapaaehtoistyön määrästä on syytä olla tarjolla ajantasaista tietoa ja tutkimusta.


Vakuudeksi,
3.3.2011, Helsingissä

 

Jukka Tahvanainen
pääsihteeri



Takaisin