Nuorisoalan uutisia

28.08.2017: Liikkumattomuus ja liikkuva elämäntapa saattavat vuorotella lapsilla ja nuorilla

Tuoreessa Liikkumattomuuden jäljillä -julkaisussa on tutkittu lasten ja nuorten liikuntasuhdetta ja sen muutosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin Turun seudulla vuosina 2003 ja 2013. Tutkimuksessa tehtiin kysely samoille lapsille ja nuorille kahtena eri ajankohtana, jotta ajallinen muutos liikuntatottumuksissa saatiin näkyviin.

Tutkimuksen yksi päätulos on se, että liikunnan harrastamisen aktiivisuus on muutosalttiimpaa kuin aiemmin on usein tulkittu. Esimerkiksi vuonna 2003 vähän liikkuneista lapsista vain viidennes sijoittui kymmenen vuotta myöhemmin (vuonna 2013) vähän liikkuvien ryhmään ja kolmannes sijoittui liikunnallisesti aktiivisten ryhmään. Vastaavanlaista siirtymää havaittiin myös muissa ikävaiheissa ja liikunta-aktiivisuusryhmissä. Vähän liikkuville nuorille oli tyypillistä, että he löysivät liikunnasta vähemmän merkityksellisiä asioita ja piirteitä kuin liikunnallisesti aktiiviset. Vastaavasti vähän liikkuvat mainitsivat selkeästi muita nuoria runsaammin sellaisia tekijöitä, jotka \"estivät\" heitä harrastamasta liikuntaa aktiivisemmin. Mitä enemmän esteitä nuoret mainitsivat itsellään olevan, sitä vähemmän he pitivät liikunnan harrastamisesta, sitä heikompi oli heidän liikuntaminäkuvansa ja sitä huonommin he olivat yrityksistään huolimatta onnistuneet lisäämään liikuntaansa.

Samat tekijät, jotka ovat toisille nuorille liikuntakiinnostuksen herättäjiä, saattavat osalle nuorista olla jopa aiemman kiinnostuksen sammuttajia. Monien vähän liikkuvien nuorten aikuisten mielestä koulu ja liikunnanopettajat olivat vähentäneet merkittävästi heidän kiinnostustaan liikuntaa kohtaan. \"Herääkin kysymys, koetaanko koulun liikuntatunnit turvallisen oppimisympäristön sijaan eräänlaisena kilpakenttänä ja esiintymisareenana, jonne tullaan esittelemään omaa lahjakkuutta ja jo koulun ulkopuolella hankittuja taitoja\", tutkijat pohtivat. Myös urheiluseuroilla oli ollut osalle vähän liikkuvista nuorista aikuisista liikuntakiinnostusta heikentävä vaikutus. Sekä koululiikunnan että urheiluseuraliikunnan osalta näyttäisi kuitenkin tapahtuneen muutos parempaan suuntaan. Nuorimmilla kyselyyn vastanneilla oli etenkin koululiikunnasta selvästi myönteisemmät kokemukset kuin varttuneemmilla vastaajilla.

Tutkimuksessa tuodaan esiin myös se, että monien vähän liikkuvien nuorten liikuntakokemukset voivat olla huonoja. Kielteiset liikuntakokemukset eivät vaikuta pelkästään siihen, millaisena henkilö näkee itsensä liikkujana, vaan myös siihen, millaisena hän alkaa pitää toisia ja etenkin aktiivisia liikkujia, urheilijoita tai ylipäätään liikunnan maailmaa. Syrjinnän, häpäisyn ja pilkan kohteeksi syystä tai toisesta joutunut nuori voi oppia näkemään liikunnan maailman kilpakenttänä, jossa heikompia väheksytään, huonompia syrjitään ja tavoitteena on ainoastaan muiden voittaminen. Tutkijoiden mukaan kouluissa ja urheiluseuroissa tulisikin ottaa entistä enemmän huomioon myös sellaiset lapset ja nuoret, joita kilpaileminen ja suoritusten vertailu ei houkuttele.


 

 

Markku Vanttaja, Juhani Tähtinen, Tuomas Zacheus ja Pasi Koski: Liikkumattomuuden jäljillä. Pitkittäistutkimus vähän liikuntaa harrastavien nuorten liikuntasuhteesta ja liikunta-aktiivisuuden muutoksista, 26 euroa, 172 s., ISBN 978-952-7175-35-4 (nid.), ISBN 978-952-7175-36-1 (PDF), ISSN 1799-9219 (nid), 1799-9227 (PDF), Kl 79.1. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 194, 2017, sarja: Tiede


 

 

Tilaukset Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta www.nuorisotutkimusseura.fi/verkkokauppa. Kirjaa voi tilata myös kirjakauppoihin. Teos julkaistaan myös internetissä osoitteessa http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/verkkojulkaisut.



Takaisin