Lausunnot

04.12.2015: Lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan 2016

4.12.2015

Lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan 2016

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry (Allianssi) kiittää lausuntopyynnöstä ja haluaa tuoda esiin seuraavat näkökulmat koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilasta perusopetuksessa.

Lausunnon keskeinen sisältö:

• Syrjintä kohdistuu sekä eri syrjintäperustein vähemmistöihin kuuluviin nuoriin että ikäperusteisesti nuoriin.
• Somaleihin, romaneihin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kohtaavat vakavaa ja laaja-alaista syrjintää. Vammaiset nuoret kärsivät erityisestä rakenteellisesta syrjinnästä, mutta myös kiusaamisesta
• Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että nuoren ja hänen perheensä matala sosioekonominen tilanne altistaa kiusaamiselle.
• Nuoret tunnistavat arjessaan kohtaamansa syrjinnän ja toisinaan myös kokevat, että syrjintään puututaan, mutta syrjinnän ehkäisy nähdään vähäisenä.
• Ihmisoikeusnormien ja -mekanismien opetus on koulussa usein puutteellista eikä niiden velvoittavuuteen kiinnitetä riittävästi huomiota.
• Kouluissa tulee hyödyntää kiusaamisen ehkäisyssä normitietoista ajattelutapaa.
• Oppikirjojen tulee käsitellä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta ja lhbti-ihmisyyttä sosiaalisena identiteettinä.
• Koulukohtaiset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat konkreettinen toimenpide lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjintään, häirintään ja koulukiusaamiseen puuttumiseksi.
• Oppilaskuntien rahoitus tulee tuoda jatkossa kiinteäksi osaksi oppilaitosten budjetointia.
• Koulujen arjessa kaikkia oppilaita tulee kannustaa osallistumaan ja vaikuttamaan oman opiskeluympäristön asioihin. Tämä on tehokas keino kasvattaa oppilaat käytännön toiminnan kautta osallistuviksi ja oikeutensa tiedostaviksi kansalaisiksi.
• Suomalaisten koululaisten yhteiskunnallinen tietämys on korkea, mutta arvio omista kyvyistä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan on huono. Aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattaminen edellyttää koululta aiheen laaja-alaista, poikkitieteellistä tarkastelua sekä suunnitelmallista toteuttamista. Paras kansalaisoppiminen tapahtuu toiminnalla, johon kaikilla oppilailla on yhdenvertainen pääsy.
• Opettajilla tulee olla valmius käsitellä opetuksessa ideologioiden, arvomaailmojen ja poliittisten liikkeiden eroja.
• Oppilashuoltoon ja opinto-ohjaukseen on panostettava.
• Maahanmuuttajanuoret ohjataan usein peruskoulun jälkeen tietyille koulutusaloille. Maahanmuuttajanuorten potentiaali, mahdollisuudet ja kiinnostuksen kohteet tulisi nähdä totuttua laajemmin.
• Suomen koulutusjärjestelmässä tulee huomioida inkluusioperiaate paremmin. Lisäksi tulee huomioida paremmin jokaisen vammaisen nuoren uratoiveet ja vahvuudet.
• Nuorisotakuun rahoituksen leikkaukset voivat vaikuttaa tulevaisuudessa nuorten koulupudokkuuteen peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa.

Yleistä

Allianssi pitää lapsiasiavaltuutetun vuosikirjan teemaa "Eriarvoistuva koulu" erityisen tärkeänä lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. On tarkasteltava nuorten eriarvoistumiseen johtavia rakenteita ja inkluusion esteitä, mutta myös mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta. Peruskoulussa luodaan pohja aktiiviselle kansalaisuudelle, jatko-opinnoissa pärjäämiselle ja työelämätaidoille.
Allianssi esittää oppimistulosten ja hyvinvointierojen kasvusta kertovien pitkittäisseurantojen ja -tutkimusten, kuten Kouluterveystutkimuksen ja Pisa-koulututkimuksen sekä Nuorisobarometrin huomioimista vuosikirjassa. Allianssi seuraa omalta osaltaan nuorten hyvinvoinnin mittareita ja raportoi kahden vuoden välein Suomessa asuvien nuorten elämäntilanteesta ja elinoloista (Nuorista Suomessa).

Yhdenvertaisuuden toteutuminen on nuorten hyvinvoinnin edellytys

Nuorten kokemaa syrjintää on tutkittu viime aikoina erilaisin selvityksin ja tutkimuksin sekä eri vähemmistöryhmien kohdalta erikseen että yleisesti nuorten kokemaa syrjintää. Syrjintä kohdistuu sekä eri syrjintäperustein vähemmistöihin kuuluviin nuoriin että ikäperusteisesti nuoriin siksi, että he ovat nuoria.

Somaleihin, romaneihin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kohtaavat vakavaa ja laaja-alaista syrjintää. Vammaiset nuoret kärsivät erityisestä rakenteellisesta syrjinnästä, mutta myös kiusaamisesta.

Lisäksi tutkimuksissa on saatu viitteitä, että nuoren ja hänen perheensä matala sosioekonominen tilanne altistaa kiusaamiselle. Etnisiin, seksuaalisiin ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu myös vapaa-ajalla ja erityisesti liikuntaharrastuksissa syrjintää, joka vaikeuttaa heidän osallistumistaan harrastuksiin. Nuoret tunnistavat arjessaan kohtaamansa syrjinnän ja toisinaan myös kokevat, että syrjintään puututaan, mutta syrjinnän ennaltaehkäisy on varsin vähäistä. Ylipäänsä tarvitaan lisää tietoa syrjinnästä iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perustella. (Kts. mm. Toteutuvatko nuorten oikeudet -selvitys, 2015.)

Huomio ihmisoikeuskasvatuksen käytännön toteuttamiseen

Suomi ei ole toistaiseksi laatinut kansallista toimintaohjelmaa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämiseksi YK:n suositusten mukaisesti. Opettajien tulisi saada riittävää koulutusta ihmisoikeuksista, ja ihmisoikeuskasvatus tulisi sisällyttää koulujen arkeen. Tietoisuuden lisääntyminen ihmisoikeuksista tehostaa niiden toteutumista. Ihmisoikeuskasvatuksella voidaan kehittää kouluyhteisön toimivuutta ja ehkäistä ristiriitoja. Lasten ja nuorten tietoisuutta omista oikeuksistaan tulee kasvattaa koulussa entisestään.

Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus Suomessa (2013) -selvitys on ensimmäinen kokonaisvaltainen kansallinen ihmisoikeuskoulutuksen määrästä, laajuudesta ja laadusta tehty selvitys. Vaikka perusopetuksessa ihmisoikeuksien edistäminen näkyy esimerkiksi tavoitteissa ja opetussuunnitelman perusteiden arvopohjassa, ei se ole riittänyt varmistamaan ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen toimeenpanoa ja käytännön toteutumista. Erityisesti ihmisoikeusnormien ja -mekanismien opetus on usein puutteellista eikä niiden velvoittavuuteen kiinnitetä riittävästi huomiota.

Normitietoinen ajattelutapa ehkäisemään kiusaamista

Koulussa yhdenvertaisuuden toteutuminen on ensiarvoisen tärkeää ja koulukiusaaminen on vakava ongelma, kohdistui se kehen tahansa. Huolestuttavaa Allianssin mielestä on erityisesti se, että esimerkiksi uusimman Nuorisobarometrin mukaan nuoret eivät pidä syrjintää ehkäiseviä toimenpiteitä tehokkaina.

Kouluissa ei tunnisteta kiusaamista, joka johtuu sukupuolen ilmaisusta. Kouluissa tulee hyödyntää normitietoista ajattelutapaa, joka toimii kiusaamisen ennaltaehkäisyssä hyvin (Kts. esim. Normit nurin).

Yksi tärkeä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokasvatuksen väline ovat kouluissa ja oppilaitoksissa käytettävät oppikirjat. Allianssi pitää suositeltavana toimenpiteenä oppikirjakustantamojen kanssa tehtävää yhteistyötä ja oppimateriaalien arviointia sukupuolien tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Oppikirjat eivät nykyisellään juurikaan käsittele sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta. Lisäksi koulusta ja oppikirjoista puuttuu näkemys lhbti-ihmisyydestä sosiaalisena identiteettinä

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen on jo velvoittavaa jokaisessa koulussa

Koulujen asenneilmapiiriin tarvitaan muutoksia. Allianssi muistuttaa, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, joilla tarkoitetaan konkreettista suunnitelmaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden järjestelmälliseksi edistämiseksi ja syrjintään puuttumiseksi, koskevat velvoittavana myös peruskouluja. Suunnitelman laatiminen on konkreettinen toimenpide lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjintään, häirintään ja koulukiusaamiseen puuttumiseksi.

Allianssin mielestä on erittäin tärkeää, että yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat koulu- ja oppilaitoskohtaisia. Koulu- ja oppilaitoskohtaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat keskittyvät juuri kyseisen koulun ja oppilaitoksen arkeen ja haasteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Lisäksi koulu- ja oppilaitoskohtainen menettely tuo yhdenvertaisuussuunnitteluprosessin lähemmäs lasten ja nuorten arkea, sekä turvaa paremmin lasten ja nuorten oikeuden osallistua suunnitelmien valmisteluun muutoinkin kuin pelkässä kuulemisessa.

Lisäksi tulee huomioida, että peruskoulut tarvitsevat tukea ja hyviä esimerkkejä yhdenvertaisuussuunnitteluun, jotta eri syrjintäperusteet tulevat huomioiduksi oppilaitoksen kaikkien toimintojen osalta. Ohjeistuksia tarvitaan aktiivisen ja suunnitelmallisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi oppilaitoksen toiminnassa.

Vaikuttaminen lähtee omasta arjesta: oppilaskuntatoiminta

Jokaisessa koulussa tulee olla oppilaskunta, jota on kuultava ennen opiskelijoiden asemaan vaikuttavien päätösten tekemistä. Allianssi näkee tärkeänä, että oppilaskuntien rahoitus tuodaan jatkossa kiinteäksi osaksi oppilaitosten budjetointia. Lisäksi oppilaitosdemokratiaa ei tulisi kehittää yksin opiskelijoita kuulemalla, vaan osallistamalla heidät osaksi oppilaitoksen budjetointia ja muuta päätöksentekoa.

Allianssi näkee tärkeänä, että kouluissa edelleen parannetaan kaikkien oppilaiden osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia yhdenvertaisesti. Oleellinen osa osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvää koulutustehtävää on se, että koulujen toiminnassa ja arjessa kaikkia oppilaita kannustetaan osallistumaan ja vaikuttamaan oman opiskeluympäristön asioihin. Oppilaskuntatoimintaan ja sen ohjaamiseen on panostettava ja opiskelijoita osallistettava myös laajemmin koulun päätöksentekoon jo suunnitteluvaiheessa.
Oppilaskuntatoiminta ja oppilaiden osallistuminen kouluyhteisön päätöksentekoon on tehokas keino kasvattaa oppilaat käytännön toiminnan kautta osallistuviksi ja oikeutensa tiedostaviksi kansalaisiksi. Opettajankoulutuksen tulee tarjota valmiuksia oppilaskuntatoiminnan ohjaamiseen sekä oppilaiden laajempaan osallistamiseen ja kannustamiseen yhteisiin asioihin vaikuttamiseen.

Opettajilla tulee olla valmius käsitellä opetuksessa ideologioiden, arvomaailmojen ja poliittisten liikkeiden eroja

Opettajan on pyrittämä luomaan kaikkia oppilaita koskeva ja arjen käytäntöihin kytkeytyvä toimintakulttuuri, joka kannustaa oppilaita ilmaisemaan mielipiteitään, tunnistamaan omia oikeuksiaan ja ottamaan vastuuta sekä omista opinnoistaan että koulun yhteisistä asioista.
Demokratia tulee valtavirtaistaa opetukseen ja kouluympäristöön jo opettajankoulutuksessa. Esimerkiksi opetustapojen tulee olla ihmisoikeuksia kunnioittavia ja demokratiataitoja tukevia. Tulee myös huomioida erilaiset oppijat ja oppimistyylit. Opetuksen toimintatapojen ja materiaalien on oltava saavutettavia ja avoimia kaikille.

Demokratiakasvatuksen tavoitteena tulisi olla, että oppilaat kykenevät osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon ja vaikuttamaan yhteiskuntaan arvojensa mukaisesti. Tämä edellyttää myös ymmärrystä olemassa olevien poliittisten suuntausten välisistä eroista. Opettajilla tulee olla valmiudet eritellä eri suuntausten eroja puolueettomasti, esimerkiksi yhteiskuntatieteiden käsitteitä soveltaen. Opettajien tulee kyetä kannustamaan oppilaita eri suuntausten itsenäiseen ja kriittiseen arviointiin ja antamaan välineitä yhteiskunnallisten kysymysten tarkasteluun eri näkökulmista.

Osallisuuden käsittelyn tulee olla oppilaitoksissa konkreettista, koulun arkeen sidottua. Suomalaisten koululaisten yhteiskunnallinen tietämys on korkea, mutta arvio omista kyvyistä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan huono (esim. ICCS-tutkimus).

Aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattaminen edellyttää koululta aiheen laaja-alaista, poikkitieteellistä tarkastelua sekä suunnitelmallista toteuttamista. Paras kansalaisoppiminen tapahtuu toiminnalla. Juuri toiminnalla ja kokemuksellisuudella voidaan kuroa umpeen erilaisten tiedollisten ja taidollisten lähtökohtien tuottamaan eroa. Ilman toimintaa voidaan tulla vahvistaneeksi mielikuvaa siitä, että aktiivisesti toimivat ovat oma erillinen porukkansa, johon kaikilla ei ole yhdenvertaista pääsyä.

Oppilashuoltoon ja opinto-ohjaukseen on panostettava

Kouluissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ, kuten esimerkiksi varhainen puuttuminen oppimisvaikeuksiin sekä vaikeasta elämäntilanteesta johtuviin ongelmiin, on tehokasta syrjäytymisen ehkäisyä.
Erilaisia ennaltaehkäisevään työhön liittyviä toimintoja on tärkeää käyttää monipuolisesti. Nuorisotyöntekijöillä on vahva ammattitaito yhteisöllisyyteen, ongelmien ehkäisyyn ja nuorten kohtaamiseen liittyvissä asioissa. He voivat osaltaan täydentää sitä osaamista, joka koulun muulta henkilökunnalta saattaa vielä puuttua. Nuorisotyö tulee ottaa osaksi oppilas- ja opiskelijahuoltoa.

Syrjintä koulutuksessa -selvityksen (OM, 2015) mukaan vähemmistöjen yhdenvertaisuuden toteutuminen opintojen ohjauksessa on puutteellista. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat maahanmuuttajat, romanit ja vammaiset henkilöt.

Opinto-ohjaajilla on iso rooli maahan muuttaneiden sekä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden jatko-opintoihin hakeutumisessa. Ohjauksessa yksilön oma kiinnostus tulisi olla merkittävin seikka. Nuorten tulee saada opinto-ohjausta yhdenvertaisesti. Hyväkään opinto-ohjaus ei vähennä eriytymistä, jos ohjausta on käytettävissä liian vähän.

On myös viitteitä siitä, että maahanmuuttajanuoria ohjataan hoiva-alalle omista toiveista riippumatta. Maahanmuuttajien valmistavassa koulutuksessa hoiva-alalle ohjataan kaikkia iästä, sukupuolesta, koulutustaustasta, työkokemuksesta ja kiinnostuksista huolimatta. Maahanmuuttajien ohjaaminen hoiva-alalle saattaa liittyä osaltaan julkiseen keskusteluun tulevaisuuden hoivavajeesta. Se ei tarkoittane kuitenkaan sitä, että kaikkien maahanmuuttajien tulisi ryhtyä lähihoitajiksi, vaan nuoren omiin kiinnostuksen kohteisiin ja vahvuuksiin tulee kiinnittää huomiota. (Niemi & Kurki, 2013.)

Yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja inkluusion edistäminen

YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen koulutusartiklan 24 lähtökohtana on inkluusio eli vammaisten henkilöiden sijoittaminen yleiseen koulujärjestelmään kaikilla koulutuksen tasoilla. Vammaisten lasten ja nuorten kannalta on olennaisen tärkeää, että he voivat käydä lähikoulua tutun kaveriporukan kanssa. Tämä edellyttää, että vammaisia lapsia varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset. Suomessa inkluusioperiaate on vasta aluillaan ja sen edistämiseksi on vielä paljon tekemistä. Myös YK:n lapsen oikeuksin komitea on huomauttanut asiasta Suomelle antamissaan loppupäätelmissä. Inklusiivisen opetuksen tiellä on muun muassa esteelliset rakennukset, henkilökohtaisten avustajien riittämättömyys ja opettajien puutteelliset valmiudet erilaisten opiskelijoiden opettamiseksi. (CRC/C/FIN/CO/4. 2011)

Vammaisia nuoria opintoihin ohjaavien aikuisten tulee nähdä nuorten mahdollisuudet ja kiinnostuksen kohteet laajasti ilman ennakko-oletuksia. Koulutusjärjestelmässä tulee huomioida paremmin jokaisen vammaisen nuoren omat uratoiveet ja vahvuudet. Epäselvää on, toteutuuko vammaisen nuoren ammatinvalinnassa hänen oma toiveensa ja omien vahvuuksien mukainen suuntautuminen. Kohdentaako ammatinvalintaa tietylle alalle pelkästään vamma tai tietty diagnoosi? Rajoittuneita ja asenteellisia koulutusvalintoja voi tehdä nuori itse tai häntä ohjaavat aikuiset kuten vanhemmat ja opettajat.

Yhdenvertainen koulutus vaatii resursseja

Viime hallituskaudella Nuorisotakuun toimenpiteet onnistuivat ennaltaehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Esimerkiksi peruskoulun jälkeen jatkokoulutukseen sijoittuvien osuus on suurempi kuin koskaan. Nuorisotakuun rahoitus vähenee tällä hallituskaudella alle puoleen aiemmasta. Nuorisotakuun leikkausten lisäksi myös leikkaukset kaikilta koulutusasteilta ja opintotuen leikkaukset vaikeuttavat koulutustakuun toteutumista erityisesti heikoimmassa asemassa olevien nuorten kohdalla, sillä ne heikentävät mm. koulutustarjonnan kattavuutta, mahdollisuutta tarjota opiskelijan yksilölliset tarpeet huomioivaa ohjausta sekä vähävaraisten nuorten yhdenvertaista mahdollisuutta kouluttautua.

Eero Rämö, puheenjohtaja
Olli Joensuu, pääsihteeri

 

Lähteet:
Niemi, A-M. & Kurki, T. (2013). Amislaiseksi valmistettu, valmennettu, kuntoutettu ja ohjattu? Teoksessa: Brunila, K., Hakala, K., Lahelma, L. & Teittinen, A. (toim.): Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot.

 



Takaisin