Lausunnot

10.12.2014: Lausunto ihmisoikeusselonteosta 2014 eduskunnan sivistysvaliokunnalle

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle 10.12.2014


Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n lausunto valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta 2014

Asia: VNS 6/2014 vp

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry (Allianssi) kiittää sivistysvaliokuntaa mahdollisuudesta antaa kirjallinen lausunto valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta 2014.

Lausunnon keskeinen sisältö

• Suomen tulee edistää lapsen ja nuorten oikeuksia kansallisesti sekä kaikessa YK:n ja ulkomaan politiikassaan.
• On laadittava kunnianhimoinen ja konkreettinen kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma.
• Translaki tulee uudistaa viipymättä.
• Kaikille tulee turvata systemaattinen ja laadukas ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus, joka linjataan ihmisoikeuskasvatustoimintaohjelmassa.
• Moniperusteisen syrjinnän tunnistamiseen ja poistamiseen tulee kiinnittää huomioita.
• Tulee kouluttaa lasten ja nuorten parissa toimivia ammattilaisia vihapuheesta ja siihen puuttumisesta.
• Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen toimintaohjelma on kannatettava kehittämisehdotus.
• Tarvitaan myös suoraa vammaisten lasten kuulemista vammaisjärjestöjen kuulemisen lisäksi.
• Suomen koulutusjärjestelmässä tulee huomioida inkluusioperiaate paremmin. Lisäksi tulee huomioida paremmin jokaisen vammaisen nuoren uratoiveet ja vahvuudet.
• Tulee tunnistaa ja purkaa asenteelliset, tiedolliset, fyysiset ja rakenteelliset esteet, jotka vaikeuttavat tai estävät kokonaan vammaisen nuoren työllistymistä tai opintopolun aloittamista.
• Suomen tulee jatkaa aktiivisesti nuorten oikeuksien edistämistä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa.
• Toimivat ja yhdenvertaiset peruspalvelut, koulutus ja nuorisotyö ovat tehokkainta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä.
• Lasten ja nuorten oikeus yhdenvertaiseen osallisuuteen koskee myös vapaa-aikaa. Näiden oikeuksien toteutuminen vaatii välillä positiivista erityiskohtelua.


Ihmisoikeusselonteko on laaja ja huoliteltu kokonaisuus, jossa suunnataan ensimmäistä kertaa perus- ja ihmisoikeustoimintaa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti painottaen kansallisen ja kansainvälisen toiminnan samansuuntaisuutta. Allianssi näkee erityisen tärkeänä, että Suomen tulee systemaattisesti edistää lapsen ja nuorten oikeuksia kansallisesti sekä kaikessa YK:n ja ulkomaan politiikassaan.

Allianssi toivoo, että seuraava hallitus selonteon mukaisesti laatii kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman, jossa on vuosille 2012-2013 laadittua ohjelmaa korkeampi tavoitetaso. Ohjelman konkreettista sisältöä tulee kehittää yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa sekä kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet huomioiden. Ohjelman tulee tuoda todellisia voimavaroja ihmisoikeuksia edistävään työhön Suomessa, eikä ohjelma voi siten olla pelkkä listaus ministeriöiden muista jo toteutettavista toimenpideohjelmista. Ensimmäinen ohjelma sisälsi paljon tavoitteita ja hankkeita, jotka olisivat toteutuneet ilman ohjelmaakin. Ensimmäisen toimintaohjelman arvioinnin sisältämät suositukset tulee huomioida tehtäessä uutta ohjelmaa.

Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus ovat olennaisia edellytyksiä ihmisoikeustietoisuuden kehittymiselle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Kaikille tulee turvata systemaattinen ja laadukas ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus. Allianssi vaatii, että YK:n suositusten mukaisesti valtioneuvoston tulee laatia ihmisoikeuskasvatustoimintaohjelma. Kuten selonteon kehittämislinjauksessa 32 tuodaan esille, tämä voidaan toteuttaa osana tulevaa kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa.

On hienoa, että ihmisoikeusselonteossa on kiinnitetty huomiota moniperusteiseen syrjintään (kehittämislinjaus 3). Sen tunnistaminen, ennaltaehkäisty ja poistaminen ovat tärkeitä. Ihmisoikeuksia ei voi edistää vain huomioiden tietyt syrjintäperusteet, vaan ihmisen moninaiset identiteetit on huomioitava kokonaisuutena. Esimerkiksi nuori voi joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi, mikä tarkoittaa syrjintää iän lisäksi jollain muulla perusteella. Kaikkien herkimmässä asemassa näyttäisivät tutkimusten perusteella olevan seksuaalisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret (Esim. Alanko, 2014).

Sananvapaus kuuluu kaikille - vihapuhe rajoittaa sananvapauden käyttämistä

Kehittämislinjaus 21, jossa tavoitteena on ehkäistä etnisiin ja muihin vähemmistöihin sekä tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa vihapuhetta ja häirintää internetympäristöissä, on erityisen tärkeää. Vihapuheen kohdalla Allianssi haluaa kiinnittää huomioita seksuaaliseen häirintään. Verkossa tyttöihin kohdistuu seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä poikia useammin asiasta tehtyjen julkaisujen perusteella. Vihapuhetematiikan kohdalla tätä tulee tarkastella tulevaisuudessa enemmän. Lisäksi Allianssi haluaa nostaa esiin lasten ja nuorten parissa toimivien ammattilaisten kouluttamisen vihapuheesta ja siihen puuttumisesta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten yhdenvertaisuuden edistäminen

Selonteon laaja ja monitahoinen kehittämislinjaus 22, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta, on Allianssin mielestä kokonaisuudessaan erittäin tärkeä. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden sekä hlbti-ihmisten ihmisoikeuksien huomioonottaminen kaikessa ihmisoikeuskasvatuksessa on kiitettävä aloite, jolle on varattava riittävästi resursseja kaikilla oppiasteilla. Kehittämislinjaus 23, valtioneuvoston seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen strategia tai toimintaohjelma, on konkreettinen ja kannatettava kehittämisehdotus.

Allianssi toivoo, että selonteon ulkopuolelle jäänyt translain uudistaminen (transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annettu laki) etenisi viipymättä. Sterilisaatiovaatimus sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona on epäasiallinen ja epäinhimillinen. Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee perustua henkilön omaan ilmoitukseen ja olla mahdollista myös alaikäiselle. Selonteko vaikenee myös intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvista hoitokäytännöistä, jotka loukkaavat itsemääräämisoikeutta ja niitä tehdään ilman lääketieteellisiä perusteita.


Vammaisten lasten ja nuorten oikeudet on turvattava

Allianssi korostaa, että selonteossa (kehittämislinjaus 26) mainittu osallistamisvelvoite on todellinen ja konkreettinen: Vammaisjärjestöt on osallistettava aktiivisesti kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon, joka koskee vammaisia. Pelkkä järjestöjen kuuleminen ei riitä, vaan vammaisjärjestöjen on oltava edustettuina varsinaisessa päätöksenteossa neuvottelukumppaneina. Lisäksi vammaiset lapset tulee osallistaa päätöksentekoprosesseihin heitä edustavien järjestöjen kautta. Allianssi tähdentää vammaisten lasten osallistamisen olevan velvoite, jota täytyy noudattaa, ja johon on kehitettävä jatkuvasti uusia, vaikuttavia menetelmiä. Tulee myös erikseen kehittää lasten ja nuorten suoraa kuulemista vammais- ja lapsijärjestöjen kuulemisen lisäksi.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien tarkastelussa on hienoa, että esteettömyys on huomioitu selonteossa omana osionaan (kehittämislinjaus 25). Koulutuksessa lähtökohtana on oltava inkluusio eli vammaisten henkilöiden sijoittaminen yleiseen koulujärjestelmään kaikilla koulutuksen tasoilla. Vammaisten lasten ja nuorten kannalta on olennaisen tärkeää, että he voivat käydä lähikoulua tutun kaveriporukan kanssa. Tämä edellyttää, että vammaisia lapsia varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset. Suomessa inkluusioperiaate on vasta aluillaan ja sen edistämiseksi on vielä paljon tekemistä. Myös YK:n lapsen oikeuksin komitea on huomauttanut asiasta Suomelle antamissaan loppupäätelmissä. Inklusiivisen opetuksen tiellä ovat muun muassa esteelliset rakennukset, henkilökohtaisten avustajien riittämättömyys ja opettajien puutteelliset valmiudet erilaisten opiskelijoiden opettamiseksi. (CRC/C/FIN/CO/4. 2011)

Suomen koulutusjärjestelmässä on tarkasteltava koulutuksen syrjiviä rakenteita ja inkluusion esteitä, mutta myös mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta. Vammaisia nuoria opintoihin ja työnhakuun ohjaavien aikuisten tulee nähdä nuorten mahdollisuudet ja kiinnostuksen kohteet laajasti ilman ennakko-oletuksia. Koulutusjärjestelmässä tulee huomioida paremmin jokaisen vammaisen nuoren omat uratoiveet ja vahvuudet. Epäselvää on, toteutuuko vammaisen nuoren ammatinvalinnassa omien toiveiden ja vahvuuksien mukainen suuntautuminen. Kohdentaako ammatinvalintaa tietylle alalle pelkästään vamma tai tietty diagnoosi? Rajoittuneita ja asenteellisia koulutusvalintoja voi tehdä nuori itse tai häntä ohjaavat aikuiset kuten vanhemmat ja opettajat. Esteettömyyden tulee myös olla lähtökohtana tulkittaessa ja sovellettaessa opiskelijaksi ottamisen esteitä koskevia säännöksiä (nk. SORA-lainsäädäntö).

Hyvästä koulutuksesta huolimatta monet vammaiset nuoret kokevat työnhaun vaikeaksi (Laiho, ym. , 2010). Vammaisista nuorista vain pieni osa työllistyy. Täysin työelämän ulkopuolelle jäämisen vaarassa ovat kouluttamattomat vammaiset tai pitkäaikaissairaat nuoret (Eurofound, 2012). Allianssi korostaa, että on välttämätöntä tunnistaa ja purkaa asenteelliset, tiedolliset, fyysiset ja rakenteelliset esteet, jotka vaikeuttavat tai estävät kokonaan vammaisen nuoren työllistymistä tai opintopolun aloittamista.

Useat vammaiset henkilöt elävät pienituloisina. Harva vammainen henkilö käy palkkatöissä ja syntymästä asti vaikeavammaiset joutuvat usein elämään pienellä eläkkeellä ilman mahdollisuuksia ja kannustusta palkkatyöhön. Koulutus ja siitä seuraava työllistyminen tuo taloudellista pääomaa, joka tukee muuta osallisuutta yhteiskunnassa. Pienituloisuus voi siis olla vammaisten nuorten osallistumisoikeuksien esteenä. Esimerkiksi Kelan matkakulujen omavastuu voi olla liian suuri summa, joka estää omaehtoista liikkumista.


Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täytäntöönpano lisää yhdenvertaisuutta

Nuorten perusoikeuksien toteutuminen on olennainen osa yhteiskuntaa, jossa demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet toteutuvat. Allianssi on jo vuosia ajanut nuorten oikeuksia, esimerkiksi oikeutta koulutukseen ja harjoitteluun, ja niiden toteutumisen tärkeyttä (PACE, 2011). Tarvitaan konkreettisia työkaluja, joilla Euroopan Neuvoston jäsenvaltiot voivat edistää nuorten oikeuksien toteutumista, poistaa esteitä niiden saavuttamisen tieltä ja seurata oikeuksien toimeenpanoa nuorten voimaannuttamiseksi. Allianssi vaatii, että Suomen tulisi jatkaa aktiivisesti nuorten oikeuksien edistämistä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa.

Toimivat peruspalvelut, koulutus ja nuorisotyö ovat tehokkainta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. Koulutuksellinen tasa-arvo turvataan riittävästi rahoitetulla ja laadukkaalla koulutusjärjestelmällä, jossa tutkintoon johtava koulutus säilyy kaikille maksuttomana. Maksuton koulutus takaa erilaisista taustoista tuleville nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä elämässään. Yhdenvertaisuuden takaamiseksi erilaiset erityistarpeet on lisäksi huomioitava peruskoulutuksessa. Oppivelvollisuusiän ylittäneille nuorille tulee tarjota heille räätälöityä koulusta.

Nuorisotyötä koskevassa selvityksessä (Ilonen, 2009) eri vähemmistöihin kuuluvat nuoret esittivät toiveita erityisesti inklusiivisen, kaikille yhteisen, nuorisotyön toteuttamiseksi. Nuorisotoimialalla kaikille yhteinen toiminta ei ole vielä arkipäivää, mutta toiveita ja kokemuksia on jo esimerkiksi vammaisten ja vammattomien lasten ja nuorten yhteistoiminnasta. Järjestösektorilla kehittämistä on siinä, että yhdenvertaisuus ja saavutettavuus huomioidaan systemaattisemmin jo toiminnan suunnittelussa, kuten budjetoinnissa. Esimerkiksi harvinaista on vielä se, että järjestettäviin tapahtumiin palkataan yleisavustajia, joka takaisi positiivisen erityiskohtelun toteutumisen. Tulevaisuuden lähtökohtana tulee olla kaikille avoin ja yhteinen toiminta, johon jokaisella nuorella on mahdollisuus osallistua omana itsenään unohtamatta eriytetyn ja kohdennetun nuorisotoiminnan tärkeyttä. Tämän oikeuden toteutumien vaatii ennen kaikkea sitä, että nuorten parissa toimivilla ammattilaisilla on tuntemusta ihmisoikeuksista, sekä riittävät taidot ja tiedot tukea kaikkien nuorten yhdenvertaista osallisuutta.

 

Helsingissä 10.12.2014

Eero Rämö, puheenjohtaja

Olli Joensuu, pääsihteeri

 

Lähteet:

Alanko, Katarina (2014). Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Nuorisotutki-musverkosto. Verkkojulkaisuja 72. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/sateenkaarinuori.pdf

Eurofound (2012). Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten aktiivinen osallisuus. Kansallinen raportti - Suomi. https://www.luovi.fi/wp-content/uploads/2013/03/Vammaisten_-ja_pitkaaikaissairaiden_nuorten_aktiivinen_osallisuus_-FI.pdf

Ilonen, M (2009). "Ett ́ vois olla siellä missä ne muutkin". Nuorisotyötä tekevien järjestöjen ja vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten käsityksiä ja kokemuksia yhdenvertaisesta nuorisotyöstä
Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry. http://www.alli.fi/binary/file/-/id/670/fid/1174/

Laiho, V. ym. (2010). Erityisryhmien työkyky. Työttömät ja vammaiset. PTT-raportteja 225. http://www.ptt.fi/dokumentit/rap225_2311101454.pdf

Lapsen oikeuksin komitean loppupäätelmät CRC/C/FIN/CO/4, 17.6.2011
http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/LOS_Komitean_Paatelmat_2011.pdf

PACE (2011) Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous PACEn Vuonna 2011 julkaistu suositus: Towards a European framework convention on youth rights:
http://www.assembly.coe.int/Mainf.asp?link=/Documents/AdoptedText/ta11/EREC1978.htm



Takaisin