Kannanotot

20.04.2010: Allianssi: Lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikan koordinaatio avoimeen keskusteluun

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n hallituksen vetoomus

Lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikan koordinaatio avoimeen keskusteluun

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry. vaatii avointa keskustelua lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikan koordinaatiosta ja sen kehittämisestä. Koordinoinnin ja yhteistyön kehittäminen on tarpeen. Allianssi on kuitenkin huolissaan, jääkö nuorisotyö ja nuorisopolitiikka suunnitelluissa uudistuksissa lastensuojelun, lapsipolitiikan ja sosiaalityön jalkoihin.

Maaliskuun 2010 lopussa valmistuneessa työryhmämuistiossa ”Lapsi- ja nuorisopoliittisen koordinaation vahvistaminen – Lastensuojelulain ja nuorisolain lasten ja nuorten kasvua ja hyvinvointia edistävien yleisten säännösten kehittäminen” ehdotetaan lainsäädännöllisiä toimia lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan koordinaation ja ohjauksen vahvistamiseksi. Erityisenä ongelmana nähdään, että tällä hetkellä nuorisolaissa säädetyllä valtioneuvoston nuorisopolitiikan kehittämisohjelmalla ja lastensuojelulain mukaisilla kunnallisilla hyvinvointisuunnitelmilla ei ole riittävää kohtaamista.

Allianssi tiedostaa ongelman ja tietää sen haittaavan lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämistä. Osa työryhmän esittämistä ratkaisuehdotuksista ovat perusteltuja, toiset pulmallisempia. Jatkokäsittelyn pitää olla laajapohjaista, avointa ja läpinäkyvää, jotta keskeiset toimijat voivat tuoda näkemyksensä asioiden valmisteluun ja hahmoteltuihin muutoksiin.

Allianssi pitää hyvänä ja järkevänä, että koordinointia lapsi-, nuoriso- ja perheasioissa mietitään ja parannetaan. On tarpeellista, että valtioneuvosto asettaa jatkossakin näiden vastuualueiden osalta erillisen ministerityöryhmän ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuranta otetaan tulevien hallitusten strategia-asiakirjojen erityisseurannan politiikkateemaksi. Mikäli koordinointia tehdään, on koordinointiin osoitettava myös resursointia.

Uusi nuorisolaki tuli voimaan 2006. Lain 4 §:n mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman, joka sisältää suuntaviivat kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista. Laissa nuoria ovat alle 29-vuotiaat. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on nuorisolain muutos, jossa määrätään nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tehtävästä moniammatillisesta viranomaisyhteistyöstä kunnissa. Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan 2008. Lain 12 § edellyttää kuntia laatimaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat. Laissa lapsilla ja nuorilla käsitetään alle 18-vuotiaita.

Voidaan perustellusti kysyä, onko laeista suhteellisen lyhyessä ajassa kertynyt riittävästi kokemusta, että olisi poliittisesti perusteltua tehdä isoja hyvinvointipoliittisia muutoksia lakien yhdistämisen tasolla? Ovatko lakiuudistukset välttämättömiä hyvinvointia koskevan poliittisen koordinaation vahvistamisen kannalta, vai voidaanko koordinaatiota edistää muilla tavoin?

Vaikka lastensuojelussa tehdään ehkäisevää työtä, on sen painopiste korjaavassa, lapsia suojelemaan pyrkivässä työssä. Nuorisotyö puolestaan on pääosin nuorten vapaa-aikaan kohdistuvaa ehkäisevää työtä. Selvää on, että nuorten hyvinvoinnin monimutkaiset ympäristöt ja ehdot eivät yksituumaisesti palaudu lastensuojelulliseen kehykseen eivätkä perhepolitiikan painotuksiin.

Lapsi- ja nuorisopoliittisen koordinaation tiivistämisen riskinä on siirtyminen laaja-alaisesta, myös nuorisokulttuurisesti ja -työllisesti sekä kansalaiskasvatuksellisesti sensitiivisestä nuorisolaista kohti lastensuojelullisempaa otetta.

Vaikka lapsuuden ja nuoruuden välinen raja ei ole selkeä eikä yksiselitteinen, nuoruudessa hyvinvoinnin erityisenä haasteena on sen omat erityispiirteet, jotka voivat olla vaarassa hukkua uudistuksen jalkoihin. Tarvitaan myös demokratiakasvatusta, nuorten oikeuksien erityistä pohdintaa ja poliittisen katseen tarkentamista nuorten aikuisten elämäntilanteeseen. Nämä eivät ole perinteisesti olleet lastensuojelun fokuksessa, jossa ikärajatkin tulevat vastaan verrattuna nuorisolain laajempaan ikähaarukkaan (<29v).

Työryhmä ehdottaa myös alalla nyt vaikuttavien neuvottelukuntien (Nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora), Lapsiasiain neuvottelukunta, Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta sekä Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta) yhdistämistä laaja-alaiseksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin neuvottelukunnaksi, jolle perustettaisiin laaja ikä-fokusoitu sihteeristö. Ehdotuksen mukaan yhdistetyn neuvottelukunnan tehtäviin kuuluisivat nykyisten neuvottelukuntien tehtävät.

Nykyisillä neuvottelukunnilla on lukuisia tehtäviä ja rooleja, jotka eivät palaudu lasten ja nuorten hyvinvoinnin kysymyksiin ja pelkona on, että nämä katoavat neuvottelukuntia yhdistettäessä. Ministeriöillä ei ole Nuorassa edustusta, koska viranomaisedustus on koottu nuorisopolitiikan kehittämisohjelman valmisteluryhmään. Ministeriöiden edustajat voivat kuitenkin toimia neuvottelukuntien asiantuntijoina. Nuorisoasiain neuvottelukunta koostuu suurelta osin nuorisojärjestöjen edustajista. Nykyisessä poliittisessa kulttuurissa demokratian elinehto on kansalaisyhteiskunnan riittävä nivominen poliittiseen kehittämistyöhön. Tätä erityistä roolia ei ole syytä aliarvioida neuvottelukuntien yhdistämistä pohdittaessa.

Allianssi ry ei kannata neuvottelukuntien yhdistämistä. Lisäksi Allianssi kysyy, onko tämä mahdollinen tuleva puitelaki aiheuttamassa suuremman valtion hallinnollisen remontin lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittisissa kysymyksissä?

Takaisin