Lausunnot

24.05.2013: Allianssin lausunto yhdenvertaisuuslakiin

24.5.2013

Oikeusministeriölle


Viite: Lausuntopyyntö

Hallituksen esitys yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry (Allianssi) kiittää oikeusministeriötä lausuntopyynnöstä sekä mahdollisuudesta osallistua yhdenvertaisuuslakia valmistelevan verkoston toimintaan kevättalvella 2013. Ehdotuksesta yhdenvertaisuuslaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi Allianssi lausuu seuraavaa:


Yleistä

Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi vahvistaa yhdenvertaisuuden suojaa kattamalla laajemmin eri syrjintäperusteet ja soveltumalla yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin kuin voimassa oleva laki. On erittäin tärkeää, että tämä kauan odotettu yhdenvertaisuuslain uudistus etenee lainsäädännöksi.

Jotta lain henki toteutuisi käytännössä, Allianssi toivoo, että uudelle yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolle sekä yhdenvertaisuuslautakunnalle turvataan tarvittavat ja riittävät resurssit. Eri syrjintäperusteiden osalta yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa on oltava riittävä tietopohja vastata eri syrjinnän vaarassa olevien ryhmien tarpeisiin. Valtuutetun toimialan laajennus vaatii uutta asiantuntemusta puuttua esimerkiksi vammaisuuden tai iän perusteella tapahtuvaan syrjintään. Resurssien on oltava riittävät, jotta oikeusturvakeinot voidaan aidosti taata kaikille syrjinnän vaarassa oleville ryhmille, myös lapsille ja nuorille. Resursseja tarvitaan myös yhdenvertaisuuden aktiiviseen edistämiseen, kuten tiedotukseen.

Lausuntokierroksella oleva lakiesitys on syrjinnän määritelmän ja syrjinnän oikeuttamisperusteiden (3 luku) osalta epäselvä. Allianssin kanta on, että syrjinnän määritelmää ei tule heikentää nykyisestä ja ehdotettuja syrjinnän oikeuttamisperusteita tulee tarkentaa. Nyt ehdotetun lakiuudistuksen voi tulkita heikentävän syrjinnän suojaa nykyisestä.

Lakiehdotuksessa on pyritty saattamaan eri syrjintäperusteet samanlaisten oikeusturvakeinojen ja seuraamusten piiriin. Kuitenkin työelämän osalta syrjimättömyyden valvonta jää riittämättömäksi eikä esitys sisällä olennaisia eikä tarvittavia muutoksia syrjinnän vaarassa olevien ryhmien oikeussuojan toteutumiseksi työelämässä. Tällä hetkellä esimerkiksi nuoret voivat ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä valtakunnalliseen vähemmistövaltuutettuun, josta on matala kynnys kysyä neuvoa. Allianssin mielestä yhdenvertaisuusvaltuutettu ja työsuojeluviranomaiset voisivat molemmat valvoa syrjinnän kieltoa työelämässä. Näin hyödynnettäisiin työsuojelun olemassa olevat yhteydet työpaikoille sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun mahdollisuus laajasti edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään yhteiskunnassa.


Yksityiskohtaisemmat huomiot ehdotukseen uudesta yhdenvertaisuuslaista


Lain tarkoituksena on oltava oikeussuojan tehostaminen

Yhdenvertaisuuslaissa säädetään syrjityksi tulleen oikeussuojasta ja hänen oikeudestaan saada hyvitystä. Voimassa olevan lain 1 §:ssä todetaan lain yhtenä tarkoituksena olevan syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojan tehostaminen. Tämä kohta on jätetty pois uuden lakiehdotuksen 1§:stä sillä perusteella, että oikeussuojan järjestäminen sisältyy ehdotetussa säännöksessä viitattuun syrjinnän ehkäisemiseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Allianssin mielestä syrjityksi tulleen oikeussuojan tehostaminen tulee kirjata myös uuden yhdenvertaisuuslain 1§:lään.


Yhdenvertaisuuden edistämisestä on tehtävä velvoittavaa oppilaitoksissa

Allianssin mukaan yhdenvertaisuuden edistämisen oppilaitoksissa (6§) tulisi määritellä laissa ja sen perusteluissa tarkemmin, yksityiskohtaisemmin ja velvoittavammin. Esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelman sisältö tulee määritellä lakiehdotuksen 6§:n perusteluissa yhtä tarkasti kuin valmisteilla olevassa tasa-arvolaissa, koska käytännössä nämä suunnitelmat voidaan yhdistää.

Huoltajilla ja oppilaskunnan edustajilla tulisi olla sama tiedonsaantioikeus (7§, momentti 3) kuin työelämän luottamushenkilöllä. Heillä tulisi olla oikeus saada tietoja oppilaitoksen toimenpiteistä yhdenvertaisuussuunnitelmaa laadittaessa, sitä toteutettaessa ja toimien vaikuttavuutta arvioitaessa.

Lain perusteluissa jää epäselväksi onko yhdenvertaisuussuunnitelmavelvollisuus todellakin oppilaitoskohtainen vai onko koulutuksen järjestän vastuu laatia yleistason yhdenvertaisuussuunnitelma useille oppilaitoksille. Allianssin mielestä on erittäin tärkeää, että yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat koulu- ja oppilaitoskohtaisia. Koulu- ja oppilaitoskohtaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat keskittyvät juuri kyseisen koulun ja oppilaitoksen arkeen ja haasteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Lisäksi koulu- ja oppilaitoskohtainen menettely tuo yhdenvertaisuussuunnitteluprosessin lähemmäs lasten ja nuorten arkea, sekä turvaa paremmin lasten ja nuorten oikeuden osallistua suunnitelmien valmisteluun muutoinkin kuin pelkässä kuulemisessa, jota lausunnoilla oleva lakiluonnos edellyttää.

Lisäksi tulee huomioida, että oppilaitokset tarvitsevat tukea yhdenvertaisuussuunnitteluun, jotta eri syrjintäperusteet tulevat huomioiduksi oppilaitoksen kaikkien toimintojen osalta. Ohjeistuksia tarvitaan aktiivisen ja suunnitelmallisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi oppilaitoksen toiminnassa. Yhdenvertaisuuslaissa tulee määritellä, minkä tahon vastuulla ohjeistusten laatiminen on.


Syrjinnän suojaa ei saa heikentää

Esitys on syrjinnän oikeuttamisperusteiden osalta epäselvä (10§-12§). Iän osalta oikeuttamisperusteita on paljon, ja useissa kohdissa jää epäselväksi, missä syrjinnän ja oikeuttamisperusteiden raja menee. 12§ jättää erittäin tulkinnanvaraiseksi sen, miten eri ikäryhmiä voidaan kohdella esimerkiksi työelämässä. Lain perusteluissa tulisi selkeästi tuoda esille se, milloin ikään perustuva erilainen kohtelu on sallittua niin, ettei erilainen kohtelu johda epäsuotuisampaan asemaan. Mahdollisia tulkinnanvaraisuuksia liittyy myös palveluntarjoamiseen: Saako palveluntarjoaja määritellä, kuinka monta nuorta saa kerralla asioida kaupassa? Saako alle 18-vuotiaille antaa kiellon asioida hampurilaisravintolassa klo 18 jälkeen ilman huoltajaa?

Allianssin mielestä häirinnän määritelmää (14§) ei tule heikentää suhteessa nykyiseen lakiin. Nyt lausuntokierroksella olevassa lakiehdotuksessa häirinnän kielto koskisi vain yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaa häirintää. Häirintään liittyvään lainperusteluun tulisi lisätä "henkilön" lisäksi "ihmisryhmä", kuten voimassa olevassa laissa on kirjattu.

Häirintä-pykälässä (14§) säädetään työnantajan velvollisuudesta puuttua työntekijään kohdistuvaan häirintään. Työnantajan puuttumattomuus huomattuun häirintään olisi lakiehdotuksen mukaan syrjintää. Koulut ja oppilaitokset ovat lapsille ja nuorille työpaikkoihin rinnastettavia paikkoja, joissa pykälässä kuvattua häirintää tapahtuu. Allianssi esittää, että työnantajan lisäksi pykälään tulisi kirjata myös oppilaitoksen velvollisuus puuttua havaittuun kiusaamiseen ja häirintään oppilaitoksissa. Kiusaaminen koulumaailmassa täyttää usein pykälässä eritellyt häirinnän tunnusmerkit, kuten henkilön ihmisarvon loukkaamisen. Lainperusteluissa erikseen todetaan, että uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri syntyy tyypillisesti jonkun organisaation, esimerkiksi oppilaitoksen toiminnassa. Koulutuksen järjestäjän tulee työnantajan tavoin olla velvollinen puuttumaan häirintään oppilaitoksissa.


Positiivisesta erityiskohtelusta on säädettävä lakitekstissä

Positiivisen erityiskohtelun (8§:n viimeinen momentti) ja erilaisen kohtelun oikeutuksen (10§-12§) erot jäävät lakitekstissä paikoitellen hämäriksi. Lakiehdotuksessa positiivinen erityiskohtelu ei ole omana pykälänään, kuten voimassa olevassa laissa ja useissa eri direktiiveissä, vaan upotettuna 8§:lään. Varsinaisessa laissa ei mainita sanaa positiivinen erityiskohtelu. Allianssin mielestä positiivinen erityiskohtelu on vakiintunut termi, joka pitäisi olla kirjattuna lain perustelujen ohella myös lakitekstiin. Muuten seurauksena voi olla, että positiiviset erityistoimet eivät saa tarvittavaa huomiota tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.


Huomio moniperusteiseen syrjintään

Lakiluonnoksessa ei ole säädetty moniperusteisesta eikä risteävästä syrjinnästä. Esimerkiksi nuori voi joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi, mikä tarkoittaa syrjintää iän lisäksi jollain muulla perusteella. Lainsäädännössä tulee määritellä toimivaltainen viranomainen ja lainsäädännön soveltaminen tapauksessa, jossa moniperusteinen tai risteävä syrjintä liittyvät sekä yhdenvertaisuuslain että tasa-arvolain kattamiin syrjintäperusteisiin. Niissä tilanteissa, jossa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain tarjoama suoja syrjinnältä on erilainen, tulisi suojaa saada sen syrjintäperusteen mukaan, johon kohdistuu vahvin suoja. Vastuu moniperusteiseen ja risteävään syrjintään puuttumisesta tulisi säätää sekä yhdenvertaisuusvaltuutetulle että tasa-arvovaltuutetulle.

Moniperustaisen syrjinnän osalta on myös tärkeää ottaa huomioon yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamistoimikunnan (2010) mietinnössään tekemät huomiot tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun välisen yhteistyön kehittämisestä. Allianssin mukaan laissa on osoitettava viranomainen, jolle kuuluu vastuu edistää moniperusteisen syrjinnän vähenemistä yleisesti.


Työntekijän ja koulutukseen hakevan oikeus saada selvitys menettelyn perusteista

Lakiluonnoksen perusteluissa (s. 16-17) on raportoitu uutta syrjintää koskevaa tutkimustietoa, jonka mukaan syrjintä työhönotossa jää usein piiloon. Lakiesityksessä esitetään, että vammaisella henkilöllä olisi oikeus saada työnantajalta selvitys, jos vammainen henkilö katsoo mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi rekrytointiprosessissa (15§, kolmas momentti). Allianssin mielestä tämä oikeus tulisi olla vammaisella nuorella myös silloin, jos nuori katsoo mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi koulutukseen otettaessa.

Vastaava oikeus saada selvitys on nykyisin suurella osalla työnhakijoita tasa-arvolain perusteella silloin, kun työnhakija epäilee syrjintää tasa-arvolain perusteella. Allianssin mielestä tämä oikeus tulisi olla kaikilla syrjintää epäilevillä työnhakijoilla syrjintäperusteesta riippumatta. Näin työelämän syrjintäepäilyjä voitaisiin käsitellä yksinkertaisessa menettelyssä, mikä toisaalta tarjoaisi työnantajalle mahdollisuuden hälventää perusteettomia syrjintäepäilyjä ja toisaalta alentaisi työnhakijalle kynnystä arvioida omaa kohteluaan ilman tarvetta kääntyä minkään ulkopuolisen tahon puoleen. Kokemukset tasa-arvolain perusteella pyydetyistä selvityksistä ovat osoittaneet, ettei tällainen selvitysvelvollisuus ole aiheuttanut merkittävää lisätyötä työnantajille.


Kattava suoja syrjinnälle työelämässä

7§:ssä (Lakiehdotus yhdenvertaisuusvaltuutetusta) säädetään valtuutetun toimivallasta hankkia oikeusapua syrjinnän kohteelle. Epäselväksi jää, koskeeko tämä toimivalta myös työelämää. Allianssin mielestä olisi tärkeää, että valtuutettu voisi hankkia oikeusapua myös työelämässä syrjityksi joutuneelle. Työelämässä työsyrjintää vastaan oikeussuojan saamiseksi ei voida edellyttää jäsenyyttä esimerkiksi ammattiyhdistyksissä vaan tällaisen yhtäläisen oikeusturvakeinon tulee olla kaikkien saatavilla. Näin ollen työelämän osalta lakiesitys ei Allianssin mielestä vastaa Euroopan Neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun vaatimusta siitä, että "(yhdenvertaisuus)lainsäädäntöä (on) kehitettävä uhrinäkökulmasta, toimilla on taattava syrjinnän uhrille helposti saavutettava ja korkeatasoinen syrjintäsuoja ja vaikuttavat oikeusturvakeinot".

Työelämän syrjintää tulisi voida käsitellä syrjintälautakunnassa myös yhdenvertaisuuslain perusteella eikä pelkästään tasa-arvolain perusteella kuten oikeusministeriön esityksessä esitetään.


Valitusmekanismien on oltava lapsiystävällisiä

Perustuslain 6 §:n mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lakiesityksessä ei avata, miten valtuutettua ja lautakuntaa koskevissa laissa voidaan turvata se, että alaikäisellä on oikeus saada itseensä kohdistuvat syrjintätapaukset ihmisoikeusvalvojien tutkittaviksi. Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja -lautakunnan toiminta tulee järjestää ja siitä tulee tiedottaa niin, että myös lapset ja nuoret voivat tosiasiallisesti ottaa valtuutettuun yhteyttä. Lain perusteluihin tulee kirjata, että valitusmekanismien osalta kehitetään lapsiystävällisiä keinoja. Valtuutetun ja lautakunnan toiminnan järjestäminen lapsiystävällisesti on erityisen tärkeää siksi, että Suomessa lapsiasiavaltuutettu ei käsittele lasten tekemiä valituksia. Tästä seuraa, että Suomessa muiden, yksittäistapauksia käsittelevien ihmisoikeusinstituutioiden tulee toimia lapsiystävällisesti.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on perustellut ihmisoikeuksia valvovien yleisten ja erityisinstituutioiden toiminnan lapsilähtöisyyttä ensinnäkin sillä, että lapset ovat erityisen suojelun tarpeessa. He eivät alaikäisinä saa ääntään kuuluviin perinteisen edustuksellisen demokratian kautta ja toisaalta heidän voi olla vaikea saada itseensä kohdistuneita ihmisoikeuksien loukkauksia oikeusjärjestelmänkään tutkittavaksi. Alaikäisten mahdollisuutta tosiasiallisesti käyttää kansallisia valitus- ja kantelumekanismeja on korostettu hyvin useissa Euroopan neuvoston viimeaikaisissa linjauksissa. Näitä ovat mm. Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivat jotka on hyväksytty ministerineuvostossa v. 2010. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle v. 2011 antamissa suosituksissaan velvoittanut Suomea tiedottamaan myös lapsille eri järjestelmien mahdollistamista eri valitusmenettelyistä. Syytä on myös huomioida YK:n lapsen oikeuksien komitean vuonna 2002 antama Yleiskommentti No 2 (The Role of Independent National Human Rights Institutions in the Promotion and Protection of the Rights of the Child).


Yhdenvertaisuuden edistämisessä viranomaisten välinen yhteistyö tärkeää

Allianssi korostaa erityisesti kaikkien ministeriöiden vastuuta yhdenvertaisuuden edistämisestä omilla hallinnonaloillaan. Niin viranomaiset, koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset kuin työnantajatkin tarvitset ohjeita ja neuvontaa yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemiseksi. Yhdenvertaisuussuunnittelusta tiedottaminen, suunnitelmien tekemiseen liittyvä ohjeistus ja niiden levitys sekä suunnitteluun liittyvät neuvonta- ja tukipalvelut tulevat kuulua yhtäläisesti yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja eri ministeriöille. Esimerkiksi opetus- ja koulutusasioissa opetusministeriön ja opetushallituksen sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tulee tehdä tiivistä yhteistyötä, jottei tulevien yhdenvertaisuussuunnitelmien vaikuttavuus jää yhtä vähäiseksi kuin tasa-arvosuunnitelmien vaikuttavuus tasa-arvon edistämiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa.

 

Helsingissä 24.5.2013

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry

Hanna-Mari Manninen
puheenjohtaja

Olli Joensuu
pääsihteeri



Takaisin