Lausunnot

20.10.2011: Allianssin lausunto Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssin lausunto koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan KESU 2011-2016

Globaalikasvatus ja kansainvälisyys

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2011 julkaiseman Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman arvioinnin suosituksissa todetaan, että globaali vastuu ja globaalikasvatus tulee liittää systemaattisesti poliittisiin linjauksiin. Tämän suosituksen mukaisesti globaali vastuun tulisi nousta esiin myös Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa.

Aktiivisen (maailmankansalaisuuden) tukeminen edellyttää demokratiataitojen harjoittelua, joka ei onnistu vain koululuokassa. Tämän vuoksi opetusmuotojen monimuotoiseen kehittämiseen, oppiainerajat ylittävään työskentelyyn ja aktiivisempaan yhteistoimintaan kansalaisyhteiskunnan kanssa tulisi luoda muotoja.

Järjestöjen näkökulma Suomen ja suomalaisten kansainvälistymiseen ei ole taloudellinen tai kilpailukykyyn sidottu, mutta globaalikasvatuksella on positiivista merkitystä myös kilpailukykyyn vaikuttavien valmiuksien kehittymisessä. Suomalainen kilpailukyky on riippuvainen suomalaisen yhteiskunnan valmiuksista toimia globaalissa ympäristössä ja välttää sisäänpäin kääntyneisyyden tila.

On hienoa, että aktiivisen kansalaisuuden tavoite on nostettu suunnitelmassa esille omana asiakohtanaan. Aktiivinen kansalaisuus tulee nähdä suunnitelmassa laajasti osaavana maailmankansalaisuutena, joka sisältää valmiuksia ymmärtää, osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin liittyen paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti.

Sen lisäksi, että kansalaisjärjestöille luodaan mahdollisuuksia esitellä toimintaansa kouluissa, järjestöjen asiantuntijuus tulee huomioida myös laajemmin. Esitämme ohjelman toimenpiteisiin seuraavaa lisäystä: "Viranomaiset ja kansalaisjärjestöt etsivät yhdessä keinoja, joilla globaalikasvatusta tekevät järjestöt voivat tukea opettajia ja kasvattajia järjestelmällisemmin globaalikasvatuksen toteuttamisessa."

Jotta perusopetuksen tavoitteet (tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen, edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa) toteutuisivat, tulee vuosina 2011-2016 aikana laadittavissa opetussuunnitelmien perusteissa ja tuntijakouudistuksessa esittää systemaattinen tapa toteuttaa globaalikasvatusta (sisältäen mm. ihmisoikeus-, rauhan-, ympäristö-, media- ja kehityskasvatuksen), joka pitää sisällään opetusministeriön Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman arvioinnin suositukset relevanteilta osin (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/tr13.pdf?lang=fi). Globaalikasvatuksen tulisi olla vahvasti osana myös lukio- ja toisen asteen ammatillista koulutusta.

Ehdotamme, että kansainvälisen yhteistyön kohdalla mainitaan myös kehitysyhteistyö, jonka yhtenä painopisteenä hallitusohjelmassa nostetaan esille koulutus, erityisesti globaalikasvatus (sisältäen mm. kehityskasvatuksen).

Globaalikasvatus on yhteistyöhankkeiden lisäksi tärkeä keino lisätä koulujen kansainvälistymistä ja oppilaiden kiinnostusta maailmanlaajuisiin asioihin. Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman arvioinnin suositusten mukaan esitämme, että globaalikasvatuksen roolia opetuksessa lisätään ja että koulutuksen ja kasvatuksen parissa työskenteleville ihmisille tarjotaan resursseja ja koulutusta globaalikasvatuksen tukemiseksi.

Kehittämissuunnitelma heijastaa vahvasti joitakin hallitusohjelman tavoitteita. Kehittämissuunnitelman lähtökohdaksi tulee nostaa myös hallitusohjelman tavoite kansainvälisesti oikeudenmukaisuutta ajavasta ja vastuuta kantavasta Suomesta.

Koulutuksen yhdenvertaisuus

Koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria käsittelevissä toimenpiteissä on tärkeää huomioida moniperusteisen syrjinnän vaarassa olevat lapset ja nuoret ja heidän erityistarpeensa sekä koulutushenkilökunnan osaaminen vastaamaan näiden lasten ja nuorten tarpeisiin.

On hyvä huomioida, että aliedustettujen (kuten vammaiset ja maahanmuuttajat) ryhmien koulutukseen osallistuminen, siellä pärjääminen ja viihtyminen edellyttävät koulutusta antavan tahon mahdollistavien ja estävien rakenteiden tarkastelua; opettajien osaaminen, koulun ilmapiiri, opetuksen laatu, tarvittavat tukitoimenpiteet kuten erityisopetus ja lisäresurssit opetuksessa, opetusryhmien koot, opettajien ja muiden nuorten asenteet syrjinnän vaarassa olevia opiskelijoita kohtaan jne. vaikuttavat aliedustettujen ryhmien osallistumiseen, opinnoissa menestykseen ja viihtyvyyteen.

Opettajien peruskoulutuksen kehittämisessä monikulttuurisuuden lisäksi tasa-arvon ja moniperusteisen syrjinnän vaarassa olevien ryhmien yhdenvertaisuuden kysymysten tulisi olla vahvemmin läsnä.

Yleissivistävän koulutuksen arvopohjana mainitaan ihmisoikeudet, tasa-arvo ja demokratia sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Toivomme, että muotoiluun kiinnitetään kohdassa erityistä huomiota. Suvaitsevaisuuden sijaan on syytä ruveta puhumaan yhdenvertaisuudesta, syrjimättömyydestä ja rasisminvastaisuudesta ja niihin liittyvien tietojen, taitojen ja asenteiden (kompetenssien) vahvistamisesta.

Hienoa, että oppilaiden emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen kehittäminen nähdään avaimeksi yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden toteutumiseksi. Turvallinen koulupäivä tarkoittaa erityisesti moniperusteisen syrjinnän vaarassa olevien lasten ja nuorten kohdalla sitä, etteivät he joudu kohtaamaan syrjintää tai rasismia (sen monissa eri muodoissaan) toisten oppilaiden, opettajien tai koulun muun henkilökunnan toimesta. Esitämme, että lasten ja nuorten oikeus psyykkiseen turvallisuuteen näiltä osin otetaan huomioon suunnitelmassa esittämällä, että yhdenvertaisuussuunnitelmat tai muut strategiset rasismin- ja syrjinnänvastaisen suunnittelun työkalut tulevat pakollisiksi kaikille kouluille ja oppilaitoksille.

Esitämme, että sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen joukkoon toimenpidetasolla lisätään myös maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen ohjaava globaalikasvatus, joka myös omalta osaltaan edistää konkreettisella tavalla syrjimättömyyttä ja yhdenvertaista, mukaan ottavaa ja yhteisöllistä koulua.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevassa koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelmassa tulee huomioida yhdenvertaisuus tasa-arvoa laajemmin.

Koulutuksen lainsäädännön, hallinnon ja rahoituksen muutoksista tulee tehdä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi tasa-arvovaikutusten arvioinnin lisäksi.

Ammatillisessa koulutuksessa tulisi kiinnittää huomio yleissivistävän opetuksen laadun yhdenvertaisuuteen lukiokoulutuksen kanssa relevanteilta osilta.

Helsingissä 20.10.2011

Jukka Tahvanainen
pääsihteeri

 



Takaisin