Lausunnot

20.04.2007: Lausunto lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry
LAUSUNTO 2.4.2007

Opetusministeriö

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa valmisteleva toimikunta

"Lasten ja nuorten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia!"

Yleistä


Nuorisoa ovat nykyisen nuorisolain mukaisesti alle 29-vuotiaat lapset ja nuoret. Perustuslain mukaisesti kansalaisilla on oikeus sivistykseen. Sivistyspalveluja ovat myös nuorisopalvelut, joita toteuttavat valtio ja kunnat.

Suomen väestönkasvu on tasaantunut 2000-luvulla. 15-29-vuotiaita oli vuoden 2004 lopulla 982 322. Tämä on 18,75 prosenttia koko väestöstä.

Suomalaisilla nuorilla menee pääosin hyvin, mutta huolestuttava piirre on se, että ongelmat tuntuvat kasaantuvan niille nuorille, joilla ongelmia on entisestään. Suomessa on selkeästi havaittavissa nuorten ikäryhmissäkin tapahtuva kahtiajakautuminen ja moniongelmaisten nuorten elämän vaikeutuminen yhteiskunnassa.

"Vuosi lapsena ilman huolenpitoa merkitsee vuotta kuntoutuksessa aikuisena"

Nuorisolaissa nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista. Nuorisolain 4§:n mukaan valtioneuvoston joka neljäs vuosi hyväksymä nuorisopolitiikan kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet ja suuntaviivat läänien ja kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Nämä koskevat nuorten koulutusta, työllisyyttä, toimeentuloa, terveyttä, aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista, asumista, yrittäjyyttä, asevelvollisuutta ja siviilipalvelusta sekä muita lapsia ja nuoria koskevia ajankohtaisia asioita.

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry (Allianssi) näkee, että kehittämisohjelman lähtökohtana tulee olla ongelmalähtöisen näkökulman sijaan keskittyminen lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämiseen ja vahvistamiseen. Allianssi painottaa, että lapsuus ja nuoruus on arvo sinänsä, ja tämän tulee näkyä myös ohjelman painotuksissa ja toimenpide-ehdotuksissa. Hyvinvointijärjestelmän turvaamisen ja vahvistamisen sekä lasten ja nuorten osallisuuden lisäämisen tuleekin olla koko kehittämisohjelman perustus ja punainen lanka. Allianssi jätti aikaisemmin näkemyksiään ohjelmaan. Nämä näkemykset keskittyivät lähinnä ohjelman rakenteen pohdintaan. Tässä lausunnossa tuodaan esille keskeisiä nuoriso- ja vapaaehtoistyön esityksiä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan.

Uuden hallituksen tulee sitoutua konkreettisiin tavoitteisiin ja toimiin lasten ja nuorten eriarvoistumisen sekä pienelle osalle väestöstä kasautuvan pahoinvoinnin vähentämiseksi. Kaikkien lasten osallistumista ja aktiivista kansalaisuutta tulee tukea. Erilaisin toimin tulee tukea yhteisöllisyyttä ja keskinäistä vastuuta vahvistavaa toimintatapaa ja sen arvostusta. Allianssi vaatii, että lapsi- ja nuorisoasioiden parissa työskentelevien ammattilaisten työssä jaksamiseen ja jatkokoulutukseen on panostettava enemmän. Kuntien nuorisotoimeen, nuorisojärjestöihin, kouluihin, päiväkoteihin sekä yleisesti lapsi- ja nuorisotyön tehtäviin tulee palkata lisätyövoimaa.

Kehittämisohjelman tueksi valtioneuvoston tulee käynnistää lasten ja nuorten hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Politiikkaohjelmaa koordinoi pääministerin johdolla lapsi- ja nuorisopolitiikan ministeriryhmä.

Ensi vaalikaudella ensimmäistä kertaa laadittava valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma on hyvä väline eri hallinnonalojen ja toimijoiden yhteistyön vahvistamiseksi lasten ja nuorten hyväksi tehtävässä työssä. Samanlaiset ohjelmat on laadittava myös alue- ja kuntatasolla. Kuntatason ohjelmat tulee nähdä yhteydessä uuden lastensuojelulain edellyttämiin hyvinvointisuunnitelmiin. Ohjelman myötä tulee kehittää myös päätösten lapsi- ja nuorisovaikutusten arviointia.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on ikääntyvän Suomen paras vanhuuden turva. Investointi lasten ja nuorten hyvinvointiin kannattaa. Ongelmien kasautuminen tulee puolestaan kunnille ja valtiolle kalliiksi.

Allianssin mielestä edelleen kehittämisohjelmassa on syytä korostaa lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja syrjäytymisen vähentämistä sekä järjestöjen toimintaedellytysten turvaamista.

Syrjäytyminen

Syrjäytymisen yleisimpiä taustatekijöitä ovat kouluttautumattomuus, pitkäaikaistyöttömyys, pitkäaikainen toimeentuloasiakkuus, mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat. Perheissä olevat em. ongelmat periytyvät herkästi lapsiin ja nuoriin. Allianssi esittää, että päihdetyön laki ja asetukset arvioidaan uudelleen.

Allianssi pitää erittäin huolestuttavana, että lasten ja nuorten erityisen tuen tarve ja psyykkiset ongelmat sekä lastensuojelun piiriin tulevien lasten ja nuorten määrä ovat merkittävästi lisääntyneet.

Viime aikoina on havaittu polarisaation voimistumista nuorten asemassa. Nuorten enemmistön hyvinvointi on lisääntynyt, mutta vähemmistöllä (15-20 %) pahoinvointi lisääntyy. Vaikeat ongelmat kasaantuvat pienelle vähemmistölle (3-5 %), jonka ongelmat ovat hyvin vakavia. Lisäksi maahanmuuttajanuoret tarvitsevat vahvaa tukea syrjäytymisen ehkäisyssä.

On laskettu, että nuorena syrjäytyvän henkilön yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat hänen elinkaarensa aikana 1,2 miljoonaa euroa.

Hälyttäviä merkkejä ovat mm.
- Nuorisotyöttömyys on yhä yli kaksinkertaista normaaliin työttömyyteen verrattuna. Nuoria työttömiä on noin 22 000 (helmikuu 2007).
- Lapsiköyhyys on lisääntynyt (ennen kaikkea yksinhuoltajaperheissä).
- Huostaanotot ovat lisääntyneet. Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi vuodesta 2000.
- Yhteiskuntatakuu toimii pääosin, mutta nuoria, jotka eivät ole työvoimaviranomaisten tavoitettavissa on vähintään 40 000. Nämä ovat usein ns. toisen polven työttömiä.
- Vuonna 2005 pääkaupunkiseudulla elävistä nuorista 40 % oli jossain vaiheessa vuotta sosiaaliavustuksen piirissä. Tämä ei kerro vain työvoimatoimenpiteiden ulkopuolisuudesta vaan myös pätkätöillä elävien todellisuudesta.
- joka vuosi 300 nuorta ei saa peruskoulun päättötodistusta

Nuoren itsenäistymisessä on tärkeää oma asunto. Nuorten asuminen on asetettavakin kiinteämmäksi osaksi nuorten kasvu- ja elinolojen kehittämistä. Kohtuuhintaisten pienvuokra-asuntojen tuotanto on turvattava ja nuorisoasuntojen tarjonnalla parannettava nuorten asemaa.

Nuorten työllistymistä on parannettava nuorten yhteiskuntatakuuta edistämällä, työpajatoiminnalla sekä kiinnittämällä huomiota nuorten koulutuksen nivelvaiheisiin. Nuorilla pitää olla oikeus työhön, työstä on saatava palkkaa ja palkalla on tultava toimeen. Työpajatoiminnan kehittämisessä pitää luoda parempia mahdollisuuksia kouluyhteistyöhön. Lisäksi esitetään, että kuntien rahanjaon perusteet tulee arvioida uudelleen mm. työpajatoiminnassa. Työpajatoiminnassa on tärkeää ihmisyyden arvon korostaminen ja tunnustaminen sekä ammattitaidon kasvattaminen.

Yhdenvertaisuus

Lasten ja nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet ja osallistumisen muodot on mahdollistettava eri elämänalueilla. Yhdenvertaisuutta edistävä lainsäädäntö ja toimenpiteet kannustavat tunnistamaan yhteiskunnassa ilmenevää epätasa-arvoista ja syrjivää kohtelua. Monet tutkimukset todentavat sitä, että nuoriso polarisoituu. Monikulttuuriset nuoret kokevat toisten nuorten sekä ohjaajien asenteiden vaikeuttavan täyspainoista osallistumista. Vammaiset kokevat edelleen myös fyysisiä esteitä, vaikka esteettömyydestä on jo vuosia puhuttu. Nuorten sosiaalinen vahvistaminen on nostettava toimenpiteiden priorisoinnin keskiöön. Allianssin mielestä kunnissa on edistettävä tilojen, pääsyn ja osallistumisen esteettömyyttä sekä investointiavustuksilla että koulutuksella. Lisäksi on turvattava vaikeavammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, lisättävä suvaitsevaisuutta kaikenikäisten keskuudessa ja hyödynnettävä rakennerahastojen avulla erityisesti syrjäytymisen ehkäisyhankkeita. Yhteiskunnassa on korostettava etnisten, seksuaali- ja muiden vähemmistöjen sekä vammaisten ja muiden erityisryhmien tukemista.

Perheet

Vastuu lasten ja nuorten kasvatuksesta on ensisijaisesti vanhempien vastuulla. Lapset ja nuoret elävät hyvin monenlaisissa perheissä. Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan pitää tunnistaa kaikki perheet ja kohdella perheitä yhdenvertaisesti, jotta yhteiskunnan palvelut ja kasvatustehtävät tavoittavat kaikki lapset ja nuoret ja jotta kaikki lapset ja nuoret voivat saada myönteisiä signaaleja oman perheensä ja oman persoonansa hyväksyttävyydestä. Lasten, nuorten ja perheiden moninaisuuden pitää näkyä lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa sekä läpäisyperiaatteella että eksplisiittisenä tekstinä.

Lasten ja nuorten kasautuvaa pahoinvointia tulee vähentää ja puuttua ongelmiin nykyistä aiemmin. Ennaltaehkäisevää työtä ja vanhemmuuden tukea on vahvistettava lastensuojelussa, neuvolassa, päivähoidossa, oppilashuollossa, koulussa ja nuorisotyössä. Tässä tulee toimia yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien kanssa.

Maahanmuuttajaperheiden vanhempien, lasten ja nuorten kotouttamista varhaiskasvatuksen, koulun ja vapaaehtoistoiminnan kautta tulee edistää. Voimassa olevaa positiivista uskonnonvapauslakia on noudatettava niin, että se takaa oikeudet sekä enemmistölle että vähemmistölle.

Lasten vanhemmille tulee luoda nykyistä parempia mahdollisuuksia työajan lyhentämiseen, jotta vanhemmilla olisi enemmän aikaa olla lastensa kanssa. Työyhteisöjä tulee kehittää lapsi- ja perheystävällisiksi. Vanhempainvapaa tulee pidentää yhteen vuoteen, osittaisen hoitovapaan tukea tulee korottaa ja oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen pitää laajentaa kaikkiin peruskoululaisten vanhempiin.

Suomessa elää 130 000 lasta köyhyydessä. Lapsiperheiden köyhyyttä on vähennettävä erityisenä painopisteenä yksinhuoltajaperheet, alle 3-vuotiaiden lasten sekä monilapsiset perheet. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäispäiväraha on korotettava työttömyysturvan vähimmäispäivärahan tasolle.

Koulu

Tukiverkkojen on kyettävä toimimaan riittävän ajoissa silloin, kun vanhempien voimavarat eivät syystä tai toisesta riitäkään. Opettajien voimavarat eivät riitä kaikkeen, heidän päätyönsä on opettaminen. Julkisuudessa on ollut hälyttäviä uutisia siitä, miten kunnat ovat lipsuneet säädetyistä kouluterveydenhuollon, koulupsykiatrian, kuraattoritoiminnan ja opinto-ohjaamisen velvoitteista. Nuori ei saa tarvitessaan tukea, eikä ongelmia tai niiden oireita tunnisteta. Etenkin päiväkodeissa ja peruskouluissa onkin nyt entistä tärkeämpää panostaa lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen, varhaiseen puuttumiseen sekä kouluhyvinvoinnin lisäämiseen. Koululaisten luki- ja oppimishäiriöiden tunnistamiseen ja tämän osaamisalueen resursointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Koulua tulee kehittää kokonaisvaltaisesti lasten ja nuorten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvua sekä kehitystä tukevaksi vähentämällä kiusaamista, parantamalla koulun fyysisiä työoloja, parantamalla kouluruokailua ja tuomalla harrastusmahdollisuuksia myös koulun yhteyteen. Koulun roolia moniammatillisissa yhteistyöverkostoissa tulee vahvistaa. Opetusryhmien koko tulee pitää myös kohtuullisena. Koulujen opetusta pitää järjestellä uudelleen, opetusta ja oppimista tukea paremmin sekä huomioida paremmin taito- ja taideaineiden merkitys lapsen ja nuoren kasvulle. Lisäksi koulutuksen keskeyttäneiden syy- ja seuraussuhteita pitäisi arvioida paremmin, ja tukea prosesseja, joilla opintojen keskeyttämistä vähennetään.

Koulun on syytä myös avautua ja verkostoitua muiden toimijoiden kanssa. Siellä missä koulu on syrjäytymisen ehkäisemiseksi verkostoitunut sosiaalityön, nuorisotyön, poliisin ja muiden toimijoiden kanssa, tulokset ovat olleet hyviä. Liian usein koulu myös pysyy suljettuna alueena nuorten vapaa-ajan toiminnan suhteen, vaikka sen kasvatustavoitteet olisivat koulutyötä tukevia.

Lukuisissa kansainvälisissä vertailuissa suomalainen koulutusjärjestelmä on havaittu ensiluokkaiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö järjestelmää pidä kehittää edelleen. Oppilaiden ja opiskelijoiden asema kaipaa vahvistamista ja oppilaitosten yhteys ympäröivään yhteiskuntaan kehittämistä. Allianssin mielestä kouluissa tulee jatkaa eheytetyn koulupäivän kehittämistä, yhteiskunnassa on turvattava koulutusjärjestelmän maksuttomuus sekä subjektiivista oikeutta opiskeluterveydenhuoltoon huolimatta oppilaitoksesta tai kunnasta on edistettävä. Lisäksi Allianssi esittää, että erityisopetusta pitää tukea turvaamalla riittävät resurssit, erityisopetuksessa on huomioitava jokaisen lapsen ja nuoren yksilölliset tarpeet sekä inkluusiota ja lähikouluperiaatetta on edistettävä vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien koululaisten osalta. Lisäksi Allianssi vaatii, että oppilaskuntien asemaa on vahvistettava kouluissa. Lisäksi hallituksen on lunastettava pitkäaikainen lupaus opintososiaalisten etujen parantamisesta mm. opintotuen korottamisella.

Kulttuuri

Lastenkulttuurin (sekä lasten itse tuottaman kulttuurin että aikuisten lapsille tuottaman kulttuurin) on oltava kaikkien lasten saatavilla. Lapsen ja nuoren taideharrastukset tukevat lapsen kehitystä ja osallisuutta. Lasten omaa kulttuuria ja aikuisten tuottamaa lastenkulttuuria on tuettava julkisin varoin, sillä markkinaehtoinen lastenkulttuuri jää monen lapsen ulottumattomiin ja on sisällöltään yksipuolista.

Yleiset kirjastot ovat lasten ja nuorten oppimisen ja kehityksen kannalta tärkeä palvelumuoto. Yleisten kirjastojen toimintaedellytykset ja riittävät aineistomäärärahat on turvattava. Lähikirjastot ja kirjastoautopalvelu ovat lapsille ja nuorille tärkeitä.

Järjestö- ja vapaaehtoistoiminta

Järjestötoiminta vahvistaa nuoren sosiaalista pääomaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Reilu puolet suomalaisista nuorista osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Suomalainen nuori on mukana vapaaehtoistoiminnassa 19 tuntia kuukaudessa. Toiminnan ulkopuolellakin olevista nuorista kaksi kolmasosaa olisi valmis tulemaan mukaan toimintaan, jos joku heitä siihen pyytäisi.

Olisi ensiarvoisen tärkeää että vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan merkitys ja asema vakiinnutettaisiin ja turvattaisiin.

Järjestökentällä toimivien ammattilaisten ja vapaaehtoisten erityistieto ja kokemukset tulisi paremmin hyödyntää panostamalla ko. asioiden tutkimuskehitykseen.

Aikuisten kiristyneen työtilanteen ja yksilöllistymiskehityksen myötä vapaaehtoistoimintaan on yhä vaikeampaa saada ohjaajia mukaan. Vapaaehtoisten ja vertaisohjaajien toiminnan organisoimiseksi ja heidän kouluttamisekseen on osoitettava lisää resursseja.

Valtioneuvosto teki keväällä 2007 periaatepäätöksen kansalaisjärjestöjen toiminnan edistämisestä. Allianssi pitää tämän periaatepäätöksen noudattamista tärkeänä, koska yhä useammin erilaiset lainsäädäntöhankkeet vaikeuttavat vapaaehtoistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen työtä, vaikkei sitä lainvalmistelussa ole haluttukaan. Periaatepäätösten toteuttamisessa on huomioitava vapaaehtoisuuteen perustuvan nuorisotoiminnan merkitys ja asema, vapaaehtoisten ja vertaisohjaajien toiminta sekä järjestöjen yleisten periaatteiden edistäminen.

Lisäksi kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia tulee vahvistaa. Järjestöissä ja vapaaehtoistyössä on turvattava riittävät resurssit toiminnoille, kehittämistyölle ja toimintatiloille. Vertais- ja järjestötoimintaan tarvitaan lisäresursointia, palvelutarpeiden kehittämistä, koordinaatiota ja laajempaa yhteistyötä. Tämä tulee ottaa huomioon myös verottajan päätöksissä. Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen rahapelimonopoli tulee säilyttää. Näiden kautta rahoitetaan noin 90 prosenttisesti suomalainen kansalaistoiminta - nuorisotyö, liikunta ja taide/kulttuuri.

Aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen

Lapsille ja nuorille tulee antaa lisää mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua oman arkensa ja kotikuntansa asioissa. Koulussa lapsia on kuultava paremmin koulun arjen kehittämistyössä. Oppilaskuntatoimintaa on tuettava myös ala- ja yläkouluissa. Lisäksi tiedottamista lapsen oikeuksista on lisättävä.

Nuoret haluavat vaikuttaa erityisesti itseään koskeviin asioihin ja osallistua heitä innostavaan toimintaan. Nuorilla katsotaan kuitenkin olevan vanhempiin ikäryhmiin verrattuna etäinen, mutta tietoinen suhde politiikkaan. Äänestämättömyyttäkään ei voida tulkita pelkästään kiinnostuksen puutteeksi. Nuorten käsityksiä vaikuttamisesta leimaavat mm. päätöksenteon hitaus ja päättäjien välinpitämättömyys nuorten mielipiteitä kohtaan - hän, jota ei kuulla, lakkaa puhumasta.

Erityisesti nuorten kuulemiseen velvoittavan uuden nuorisolain toimeenpanoa on seurattava ja kehitettävä. Nuorten aktiiviseen kansalaisuuteen panostaminen on kansantaloudellisestikin tuottava investointi. Allianssin mielestä yhteiskunnassa on vahvistettava nuorten yhteiskunnallista asemaa edistämällä nuorten todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuudet on otettava huomioon kaikilla päätöksentekotasoilla ja nuorten kuulemisvelvoitetta on kehitettävä yhdessä kuntien kanssa nuorisolain mukaisesti. Allianssin mielestä myös äänioikeusikäraja tulee laskea 16 ikävuoteen.

Nuorisotyö, kunnat ja verkostoituminen

Nuorten elämän rakentamisen haasteista selviydytään parhaiten, kun kasvua on pitkäjänteisesti tukemassa osaavia aikuisia sekä tasavertaisuuteen pohjautuvaa mielekästä nuorisotyötä. Kunnallinen nuorisotyö tekee nuorten sosiaalisen vahvistamisen, nuoren kasvun tukemiseksi ja aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi yhteistyötä kunta- ja hallintorajat ylittäen. Se toimii siten edelläkävijänä kunnallisia palvelurakenteita uudistettaessa. Nuorisotyö osaa yhdistää eri toimijatahojen osaamista niin vapaaehtoisista kuin lasten ja nuorten vanhemmistakin. Nuorisotyöllä tuetaan nuorten omaa kansalaistoimintaa ja edistetään nuorten osallisuutta.

Jotta kehittämisohjelman toimenpiteet olisi mahdollista "jalkauttaa" kuntatasolle, on tärkeää, että sen avulla saadaan myös vahvistetuksi ymmärrystä siitä, että panostaminen lapsiin ja nuoriin on panostamista kunnan tulevaisuuteen, ja että ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen tulee kunnalle pidemmällä tähtäimellä huomattavan paljon edullisemmaksi, kuin välinpitämättömyys ja lyhytnäköiset säästöt lapsiin ja nuoriin liittyvissä asioissa. Kunnissa tehdään yhteistyötä järjestöjen kanssa, ja ostetaan myös palveluita järjestöiltä. Järjestö- ja kuntasektorilla olisi arvioitava tarkemmin palvelutarpeiden kehittämiset. Miten yhteistä palvelujatkumoa voidaan kehittää pitkäjänteisemmäksi? Lapsi- ja nuorisotyön tehtävissä tulee erityisesti korostaa paikallisuutta, ja arvioida selkeämmin, miten paikallista koordinaatiota voidaan jatkossa vahvistaa paremmin. Jatkossa pitäisi myös arvioida sosiaalipuolen kumppanuudet ja yhteistyö sekä millaista yhteistyötä kuntasektorin ja järjestötoimijoiden välillä tehdään?

Kunnan hallinto on jakautunut hallintokuntiin jotka puolustavat omaa toimialaansa ja resurssejaan. Nuorisoa koskevat asiat kuitenkin tulevat usean hallinnonalan "tontille", mutta kunnissa ei havaita, että yhdessä kohdassa tehty säästö lisää kuluja toisella alalla tai lisämäärä voi tuloutua säästönä toisessa kohdassa. Kunnallisessa budjetoinnissa ei aina huomioida kokonaisuutta. Kunnan sisällä nuorisoasioita pitäisi koordinoida yhdessä ja verkostoitua horisontaalisesti. Myös kunnan alueella nuorisotyötä tekevät järjestöt pitäisi päästää mukaan verkostoon ja yhteistyöhön tasavertaisina kumppaneina. Tässä hyvänä esimerkkinä toimii Helsingissä toteutettu ennaltaehkäisevän päihdetyön Klaari-malli. Mallissa on ensisijaista eri toimijoiden johtotason sitominen toimintaan. Kunnan eri hallinnonalojen kanssa tehdään tiivistä, sitoutunutta ja avointa yhteistyön mallia ja koordinaatiota. Hankkeessa kootaan yhteen alueellisia toimijoita ja konkreettisia toimenpiteitä. Yleisesti voidaan todeta, että kumppanuudet ja verkostot eivät toimi, mikäli kukaan taho ei kanna lopullista vastuuta. Kun kunnissa lähdetään mukaan eri kokeilumalleihin, niin hankkeiden alkuvaiheessa tulisi tiiviimmin kartoittaa kaikkien toiminnot, tulevat yhteistyökumppanuudet ja sitoutuminen hankkeeseen. Kunnissa tulisi jatkossa tehdä hankkeiden ns. juurruttamispäätös jo kokeiluvaiheessa.

Uudet hankkeet ja toimintamallit tarvitsevat aina asiantuntijuutta ja resursseja. Kun valtion toimesta ohjataan kuntien toteutettavaksi hankkeita, niin valtion pitää tehdä resurssointi- ja ohjaussuunnitelmat pitkäjänteisemmin. Esimerkiksi osallisuushanke, joka päätettiin toteuttaa vuonna 2003-2007, on kohdannut lukuisia ongelmia rahoituspäätöksissä, ja vuosittain hankkeen jatko on ollut epävarmaa. Tämä on aiheuttanut myös hankkeen tavoitteiden viivästymistä ja erityistä epävarmuutta paikallisissa toimijoissa kunnissa.

Nuorisotyö-, liikunta-, vapaa-ajan ja kirjastopalveluiden laatua tulee parantaa sekä turvata ne lähipalveluina.

Väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö

Lisäksi lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö on estettävä ja siihen on puututtava eri viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä. Säännönmukaisella tutkimuksella on selvitettävä lasten ja nuorten turvallisuuden tila. Lasten ja nuorten turvakasvatusta tulee lisätä.

 

Loppulause

Yhteiskunnassa on luotava lapselle ja nuorelle mahdollisuudet turvalliseen ja toiminnalliseen elämään, kannustavaan, luovaan ja suvaitsevaiseen ilmapiiriin, hyvään koulutukseen ja pääsy työelämään.

"Miksi yhteiskunnassa on niin vaikeaa satsata inhimillisen kohtaamisen resursseihin?"

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry
2.4.2007, Helsingissä

Jukka Tahvanainen
pääsihteeri



Takaisin