Jokainen meistä on hyvä jossain, ihan varmasti on. Itse en nuorena koskaan ollut erityisen hyvä varsinaisesti missään, vaan osasin kaikkea vähän tai sinnepäin. Nuorena oli tietenkin tylsää olla keskinkertainen kaikessa eikä sitä ymmärtänyt, että se voikin olla vahvuus aikuisena. Kuraattorina on jopa suotavaa, etten tiedä kaikkea enkä osaa kaikkea. Se tekee ehkä nuorten maailmaan eläytymisestäkin helpompaa. Jos minä en vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona, niin miksi 15-vuotiaan peruskoululaisen pitäisi tietää?

Meidän aikuisten tehtävä on kasvattaa lasten ja nuorten itsetuntoa. Kehua heitä! Koti on se paikka, jossa syntyy varhaisen kiintymyssuhteen kautta turvallisuuden tunne. Tunne, että minua rakastetaan ja minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Lasten itseluottamus on huipussaan, mutta mihin se katoaa. Kadotammeko me aikuiset sen sillä, että emme kannusta ja kehu nuoriamme tarpeeksi?

Kasvun ja kehityksen myötä lasten ja nuorten itsetunnon tukijaksi vanhempien lisäksi tulevat kaverit. Kaverit ovat nuorelle jossain vaiheessa jopa tärkeämpiä kuin oma perhe. Kavereilta opitaan käyttäytymismalleja ja omaa itseään vertaillaan kavereihin.  

Nuoren oppimispaikkoja ovat koti, koulu ja elämänkoulu. Elämässä tärkeimmät opittavat asiat lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen jälkeen, ovat hyvät käytöstavat. Hyvillä käytöstavoilla pääsee jo tosi pitkälle elämässä. Kiitos, anteeksi, huomenta, olen pahoillani, voinko auttaa, päivää helppoja sanoja, mutta niin vaikeita oppia ja käyttää. Elämässä selviää, jos osaa ottaa vastuun teoistaan ja pyytää anteeksi, jos on mokannut. Tai jos joku auttaa sinua, kiittää siitä. Käytöstapoja tarvitaan aina, kemian kaavoja harvoin ja matematiikan neliöjuurta ani harvoin.
Tunteiden tunnistaminen, ilmaiseminen ja niiden näyttäminen ovat jo sitten lähes korkeakoulutason oppiaineita. Nuoreten maailma on nykyään netissä. Ennen mentiin ukin kanssa verkoille, nyt mennään toisella puolella maapalloa asuvan kaverin kanssa verkkoon. Verkossa ei kuitenkaan opi tunnetaitoja vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. On paljon helpompaa kirjoittaa jollekin jotain ikävää kuin että sanoisi sen oikeasti kasvotusten. Vai osaatko lukea tietokoneen ruudulta sen, että toinen pahoitti mielensä? Itse olen huolissani siitä, että nuorten tunteiden ilmaisu tänä päivänä on tätä luokkaa: LOL ;) KVG 

Meidän aikuisten on tuettava nuoria ilmaisemaan tunteitaan, kertomaan niistä ja näyttämään ne. Hymyillään, halataan ja haukotellaan!
Lopuksi haluan kiittää lukijoitani Allianssin blogi-vierailuni ajalta ja antaa muutaman vinkin jaksamiseen: Tee niitä asioista mistä pidät. Mitä osaat. Mistä koet saavasi iloa ja onnistumisen kokemuksia. Nauti elämästä!

Liisa Ståhle Liisa Ståhle on lähes 500 oppilaan yläkoulun koulukuraattori, joka vierailee Kuukauden blogistina alkukeväästä ja kirjoittaa ajatuksiaan koulun arjesta kuraattorin näkökulmasta.

Kommentit