Nuorisotyö-lehden pääkirjoitus

Peli nimeltä Nuoruus

Pelasin peliä, jossa sai valita haluamansa vuosituhannen ja aikakauden, jossa elää. Sääntöihin kuului, että nostalgisen unelman lisäksi samalla sai mukaansa aikakauden haitat, muutaman sodan, nälänhädän, isorokon - arjen pikku riesoja. Esimerkiksi keskiaika ei ollut kovin suosittu, ja sieltä poispääsy vaati ylivoimaista oveluutta itse pelissä.

Tulevaisuus oli suosittu. Se houkutteli, pani haaveilemaan ja oli odotuksia täynnä.
Sinne oli tunkua, ja aluksi kaikki näytti hyvältä. Kunnes. Tulevaisuuteen tuli mukaan koko menneisyys, nippelit ja vempaimet, moraalit tai niiden puute, valtataistelut ja rakkaudet ja koko porukka uudelleensyntyneenä mukana touhussa. Tuli vähän ruuhkaa, tuli ahdistusta. Hengissäselviäminen pelissä kävi muutamille jo ensimmäisen tehtävän yhteydessä ylivoimaiseksi. Puh, pah… kaikui taivaan kannella tiuhaan.

Mutta oli yksi paikka, jonne pääsystä pelaajat olivat valmiita maksamaan hengellään. Itselleni se tapahtui vahingossa. Kun olin pelannut peliä viikkokausia, katsoin olkani yli ja näin maiseman, jossa joukko ratsastajia jahtasi minua seipäät tanassa. Lähdin juoksemaan, ja hoin pelin sääntöjä muistaakseni miten pääsen ainoaan Heimoon, jossa voin säilyä hengissä.
Heimo nimeltä Nuoruus. Nuoruudessa oli mahdollisuus valita, pohtia, arvioida ja luoda uutta. Kyseenalaistaa ja oppia. Pelastua.

Peli Nuoruudessa oli kovaa ja säännöt sen mukaiset. Niin kuviteltiin. Mutta he, jotka pääsivät takaisin Nuoruuteen tiesivät, että se olikin paikka, jossa välillä oltiin jopa yhdessä. Oltiin kavereita, ja oltiin vihamiehiä, mutta yhdessä. Oli pelkoa, mutta myös toivoa.

Ainoa ongelma oli, että Nuoruudessa sai olla vain tietyn ajan. Sen jälkeen oli pelattava itsensä pois pelistä kokonaan, tai valittava oma tiensä. Pelissä pääsivät eteenpäin he, jotka Nuoruudessa keksivät uuden pelin. Yksi suosituimmista oli Luottamus, ja samalla kavalin. Sen menettäneellä ei ollut toivoa, sen saanut voitti pelin.

Ja saattoi keksiä uuden.


12.01.2015 18:01
Kirjoittaja:




Kommentit

Ei kommentteja


Lisää kommentti   

Muut blogikirjoitukset

23.11.2017 - Lehden lopettamispäätös on otettava uuteen käsittelyyn

06.10.2017 - Luokalla 6 F

25.08.2017 - Rohkeutta toivoa

21.03.2017 - Kuntahuumaa

30.01.2017 - Kohtaamisen verkoissa

12.12.2016 - Montako mahdollisuutta?

17.10.2016 - Nuorisotyön heimo nuotiolla

22.08.2016 - Vapaana ja vapaaehtoisena

29.05.2016 - Ehdit ja pystyt?

07.04.2016 - Pala kurkussa

23.02.2016 - Vuonna 1946 syntyi Nuorisotyö-lehti...

21.12.2015 - "Ollaan itsenäisii, ollaan toisissa kii..."

20.11.2015 - Kavalia päätöksiä

09.10.2015 - Voitontahtoa - ääh?

01.07.2015 - Pala kakkua

Näytä kaikki